Guimard, Hector (1867 - 1942)

Hector Guimard (French pronunciation: [ɛktɔʁ ɡimaʁ], 10 March 1867 – 20 May 1942) was a French architect and designer, and a prominent figure of the Art Nouveau style. He achieved early fame with his design for the Castel Beranger, the first Art Nouveau apartment building in Paris, which was selected in an 1899 competition as one of the best new building facades in the city. He is best known for the glass and iron edicules or canopies, with ornamental Art Nouveau curves, which he designed to cover the entrances of the first stations of the Paris Metro.

Between 1890 and 1930, Guimard designed and built some fifty buildings, in addition to one hundred and forty-one subway entrances for Paris Metro, as well as numerous pieces of furniture and other decorative works. However, in the 1910s Art Nouveau went out of fashion and by the 1960s most of his works had been demolished, and only two of his original Metro edicules were still in place. Guimard's critical reputation revived in the 1960s, in part due to subsequent acquisitions of his work by Museum of Modern Art, and art historians have noted the originality and importance of his architectural and decorative works. Guimard was a disciple of Viollet le Duc.

Hector Guimard, koko nimeltään Hector-Germain Guimard, (10. maaliskuuta 1867 Lyon – 20. toukokuuta 1942 New York) oli ranskalainen arkkitehti, sisustussuunnittelija ja huonekalusuunnittelija. Guimard on luultavasti tunnetuin ranskalainen art nouveaun edustaja.

Guimard opiskeli Pariisin École des Beaux-Artsissa. Myöhemmin urallaan hän toimi myös koulun opettajana. Vaikka suurin osa hänen töistään on lähempänä insinöörin suunnittelua kuin arkkitehtuuria, Guimard piti itseään ennen kaikkea luovana arkkitehtina, ”architecte d’art”. Guimardin Pariisiin 1894–1898 suunnittelema asuintalo Castel Béranger oli ensimmäisiä art nouveau -tyylisiä rakennuksia Belgian ulkopuolella. Vuosina 1898–1901 Guimard suunnitteli lukuisille Pariisin metroasemille koristeellisia sisäänkäyntirakennelmia, jotka ovat hänen kuuluisimpia töitään. Place de la Bastillen metroaseman sisäänkäynnissä on art nouveaun lisäksi myös vaikutteita Kiinan pagoda-arkkitehtuurista. Guimard suunnitteli vuonna 1911 rue La Fontainelle useita asuintaloja, joissa on tyylikkäät metallikoristeet. Vuonna 1913 Guimard piirsi jugendtyylisen synagogan Pariisin rue Pavéelle.

Vuoden 1909 jälkeen Guimard alkoi saada aiempaa vähemmän tilauksia. Tärkein syy oli se, että art nouveau oli mennyt pois muodista. Monet Ranskassa pitivät art nouveauta Belgiasta ja Saksasta tulleena vieraana tyylisuuntauksena, siitä huolimatta, että vielä vuosisadan alussa art nouveauta oli ehdotettu Ranskan ”kansallisen arkkitehtuurin” pohjaksi.

Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennustoiminta pysähtyi käytännössä kokonaan, ja Guimard lähti Pariisista ja asui maaseudulla. Uusi arkkitehtuurin ja taideteollisuuden tyylisuuntaus art deco nousi esiin vuonna 1925 Pariisin Exposition International des Arts Décoratifs et Industriels Modernes -näyttelyssä. Guimard sai suunniteltavakseen Ranskan osaston alueella sijainneen kirkon.

Guimardin vaimo Adeline oli juutalainen, ja 1930-luvulla Saksassa valtaan nousseet natsit ja heidän vihansa niin juutalaisia kuin modernia taidetta kohtaan saivat Guimardit pakenemaan Euroopasta New Yorkiin vuonna 1938. Hector Guimard kuoli siellä vuonna 1942.

Hector Guimard, född 10 mars 1867 i Lyon, död 20 maj 1942 i New York, var en fransk arkitekt, skulptör och formgivare.