Feng, Yuxiang (1882 - 1948) [sv]

Feng Yuxiang (simplified Chinese: 冯玉祥; traditional Chinese: 馮玉祥; pinyin: Féng Yùxiáng; IPA: [fə́ŋ ỳɕi̯ɑ́ŋ]; 6 November 1882 – 1 September 1948), courtesy name Huanzhang (焕章), was a Chinese warlord and a leader of the Republic of China from Chaohu, Anhui. He served as Vice Premier of the Republic of China from 1928 to 1930. He was also known as the "Christian General" for his zeal to convert his troops and the "Traitorous General" for his penchant to break with the establishment. In 1911 he was an officer in the ranks of Yuan Shikai's Beiyang Army but joined forces with revolutionaries against the Qing dynasty. He rose to high rank within Wu Peifu's Zhili warlord faction but launched the Beijing Coup in 1924 that knocked Zhili out of power and brought Sun Yat-sen to Beijing. He joined the Nationalist Party (KMT), supported the Northern Expedition and became blood brothers with Chiang Kai-shek, but resisted Chiang's consolidation of power in the Central Plains War and broke with him again in resisting Japanese incursions in 1933. He spent his later years supporting the Revolutionary Committee of the Kuomintang.

Feng Yuxiang (Wade-Giles: Feng Ju-hsiang; 6. marraskuuta 1882 Xingjizhen, Zhili (nyk. Hebei) – 1. syyskuuta 1948 Mustameri) oli kiinalainen sotaherra, joka hallitsi merkittäviä osia Pohjois-Kiinasta 1920-luvulla. Hänet tunnettiin ”kristittynä kenraalina”.

Feng liittyi Kiinan armeijaan 11-vuotiaana eikä juuri käynyt kouluja. Hän yleni vähitellen Yuan Shikain komentamassa Beiyangin armeijassa. Ollessaan komppanianpäällikkönä hän osallistui Qing-dynastiaa vastaan suunnatun sotilasjärjestön perustamiseen, minkä seurauksena hänet erotettiin keisarillisesta armeijasta Wuchangin kansannousun aikana lokakuussa 1911 ja vangittiin. Myöhemmin hän kuitenkin pääsi takaisin armeijaan. Kiinan historiaa leimanneena niin sanottuna sotaherrojen aikana Feng tunnettiin värikkäänä hahmona. Hän sai lempinimen ”kristitty kenraali” käännyttyään vuonna 1914 metodistiksi. Hän yritti käännyttää myös joukkojaan kristinuskoon ja vaati näiltä protestanttista etiikkaa, sosiaalisten uudistusten tukemista ja tiukkaa velvollisuudentuntoa. Legendan mukaan hän olisi myös ”kastanut” sotilaitaan ruiskuttamalla näiden päälle vettä paloletkulla.

Sotaherrojen välisen valtakamppailun aikana Feng eteni urallaan vaihtamalla usein puolta. Pohjois-Kiinassa valtaa pitäneen kenraali Wu Peifun ollessa vuonna 1924 sotimassa Zhang Zuolinia ja etelän Kuomintang-joukkoja vastaan Feng, joka oli yksi Wun alaisista komentajista, petti yllättäen päällikkönsä ja kaappasi 23. lokakuuta vallan Pekingissä. Tämän jälkeen Feng ja Zhang Zuolin pyysivät Duan Qiruin väliaikaiseksi presidentiksi ja jakoivat keskenään vallan. He myös kutsuivat Sun Yat-senin Pekingiin neuvottelemaan Kiinan yhdistämisestä, mutta hän kuoli pian saavuttuaan. Zhang kuitenkin syrjäytti Fengin ja tämä joutui peräytymään Luoteis-Kiinaan. Feng liittoutui keväällä 1925 Kuomintangin kanssa ja ryhtyi saamaan armeijansa kehittämiseen tukea Neuvostoliitolta, jossa hän myös vieraili kesällä 1926. Kun Kuomintangin johtaja Tšiang Kai-šek käynnisti 1927 niin sanotun pohjoisen sotaretken Kiinan yhdistämiseksi, Feng ryhtyi tukemaan häntä Keski-Kiinasta käsin. Kun Kuomintang jakautui syksyllä 1927 kahtia, Feng tuki Tšiang Kai-šekin oikeistosiipeä ja auttoi häntä eliminoimaan kommunistit ja vasemmisto-kuomintangilaiset. Pohjoisen sotaretken ratkaisuvaiheessa Feng ja niin ikään Kuomintangiin liittynyt Shaanxin sotaherra Yan Xishan valtasivat Pekingin kesäkuussa 1928. Tšiang Kai-šek nimitti Fengin uuden hallituksen varapääministeriksi.

Jo vuonna 1929 Feng ja Yan Xishan katkaisivat yhteistyönsä Kuomintangin kanssa, koska he eivät päässeet yksimielisyyteen joukkojensa kotiuttamisesta. Feng ja Yan muodostivat helmikuussa 1930 liiton, mutta Kuomintangin joukot löivät heidät vielä saman vuoden aikana ja molemmat joutuivat lähtemään maanpakoon. Vuonna 1933 Feng palasi Kiinaan johtamaan vapaaehtoisjoukkoja, jotka taistelivat Mantšuriaan tunkeutuneita japanilaisia vastaan, mutta hän ei saanut suosiotaan palautettua. Vuonna 1947 hän matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän kritisoi julkisesti Tšiang Kai-šekia ja tämän taantumuksellisuutta. Ollessaan palaamassa Yhdysvalloista Feng kuoli tapaturmaisesti neuvostoliittolaisella laivalla syttyneessä tulipalossa lähellä Odessaa.

Feng Yuxiang, född 6 november 1882 i Baoding, död 1 september 1948 i Svarta havet, var en kinesisk general och krigsherre som spelade en betydelsefull roll i kinesisk politik under 1920- och 1930-talen. På grund av sin iver att konvertera sina soldater till kristendomen var han känd som den "kristne generalen". Han kallades också "förrädargeneralen" på grund av sin benägenhet att bryta allianser och byta sida.