Kaarina Maununtytär (ruots. Karin Månsdotter) (6. marraskuuta 1550 Tukholma – 13. syyskuuta 1612 Liuksialan kartano) oli Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n puoliso ja Ruotsin kuningatar 87 vuorokautta vuonna 1568. Kaarina Maununtyttären nousu talonpoikaissäädystä Ruotsin kuningattareksi oli yksi niistä seikoista, jotka johtivat Eerik XIV:n syrjäyttämiseen valtaistuimelta syksyllä 1568. Kruununsa menettänyt nuori kuningatar lähetettiin Turun linnaan Suomeen vangittuna yhdessä miehensä ja pienten lastensa Sigridin ja Kustaan kanssa vuonna 1570. Myöhemmin heidät siirrettiin uudelleen Ruotsiin, jossa pariskunta lopulta erotettiin väkivaltaisesti toisistaan ja Kaarina siirrettiin lapsineen ilman Eerikiä takaisin Turun linnaan. Kaarinan ja Eerikin seitsemänvuotias poika Kustaa Eerikinpoika vietiin vielä vuonna 1575 Kaarinalta. Kaarina lapsineen vapautettiin vankeudesta Eerikin kuoltua Ruotsin Örbyhusissa vuonna 1577.
Valtaistuimen, miehensä ja poikansa menettänyt Kaarina sai langoltaan Ruotsin kuningas Juhana III:lta vapautumisensa jälkeen omistukseensa Liuksialan kartanon Kangasalan pitäjästä. Siellä hän vietti loppuelämänsä. Talonpoikaissyntyperää ollut kuningatar on kiehtonut ruotsalaisia ja suomalaisia hieman eri tavoin. Ruotsissa Kaarina Maununtytär on ollut kiinnostava syntyperänsä sekä statuksensa, ensin kuninkaan rakastajattarena ja sitten kruunattuna kuningattarena, että hänen merkityksensä Eerik XIV:n elämässä vuoksi. Yleisimmän käsityksen mukaan Kaarina Maununtytär rauhoitti Eerikiä, joka oli tasapainoton ja kärsi mielenterveysongelmista. Suomalaiset ovat arvostaneet ja rakastaneet Kaarinaa "omana" kuningattarenaan, koska hän eli vuosikymmenet Suomessa Kangasalan Liuksialan kartanossa ja hänet lopulta haudattiin Suomeen.
Kaarina Maununtytär kuoli 13. syyskuuta 1612 kotonaan Liuksialan kartanossa, ja hänet haudattiin 21. maaliskuuta 1613 Turun tuomiokirkkoon Tott-suvun kuoriin. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanus -nimisen henkilön laatima Epicedion eli sururuno ja Grafscrift eli hautakirjoitus. Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären haudat ovat eri maissa, satojen kilometrien päässä toisistaan, koska Eerik XIV haudattiin 1500-luvulla vaatimattomasti Västeråsin tuomiokirkon lattian alle, mutta Kustaa III teetti hänelle komean sarkofagin ja siirrätti sen päälle Juhana III:n haudan arvonmerkit. Kaarina Maununtyttären hautaa ryhtyivät kohentamaan komitea ja vapaaehtoinen keräys 1860-luvulla. Hänetkin nostettiin kirkon lattian alta Tottien hautaholvista, josta arkku oli vielä tunnistettavissa. Kaarina Maununtyttären maalliset jäännökset nostettiin 27. elokuuta 1867 arkustaan, tutkittiin ja sijoitettiin omaan kappeliinsa arkkitehti Theodor Deckerin piirtämään marmorisarkofagiin.
[fi]