Auber, Daniel François Esprit (1782 - 1871)

Daniel-François-Esprit Auber (French: [danjɛl fʁɑ̃swa ɛspʁi obɛːʁ]; 29 January 1782 – 12 May 1871) was a French composer and director of the Paris Conservatoire.

Born into an artistic family, Auber was at first an amateur composer before he took up writing operas professionally when the family's fortunes failed in 1820. He soon established a professional partnership with the librettist Eugène Scribe that lasted for 41 years and produced 39 operas, most of them commercial and critical successes. He is mostly associated with opéra-comique and composed 35 works in that genre. With Scribe he wrote the first French grand opera, La Muette de Portici (The Dumb Woman of Portici) in 1828, which paved the way for the large-scale works of Giacomo Meyerbeer.

Auber held two important official musical posts. From 1842 to 1871 he was director of France's premier music academy, the Paris Conservatoire, which he expanded and modernised. From 1852 until the fall of the Second Empire in 1870 he was director of the imperial chapel in the Louvre, for which he wrote a substantial number of liturgical works and other religious music.

A devotee of Paris, Auber refused to leave the city when the Franco Prussian War led to the siege of Paris and the subsequent rise of the Paris Commune. He died in his house in Paris, aged 89, shortly before the French government regained control of the capital.

Daniel-François-Esprit Auber [ob'eer] (29. jaanuar 1782 Caen – 12. mai 1871 Pariis) oli prantsuse helilooja, Prantsuse Instituudi liige alates 1826.

Ta mängis lapsena viiulit, lõi romansse, missasid, avamänge, kuid vanemad sundisid kommertskarjäärile. Õppis viiulit Ignaz Ladurneri ning klaverit ja kompositsiooni Luigi Cherubini juures, 1842-70 oli Pariisi konservatooriumi hinnatud direktor, alates 1857 Napoleon III õukonna-helilooja ja kapellmeister. Koos Giacomo Meyerbeeriga viljeles (enamasti) koomilist ja nn suurt ooperit.

Daniel-François-Esprit Auber (29. tammikuuta 1782 Caen – 13. toukokuuta 1871 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä, joka tuli tunnetuksi ennen kaikkea oopperoistaan.

Auber syntyi Caenissä, Normandiassa. Hän oppi jo nuorena soittamaan useita instrumentteja muun muassa ensimmäisen opettajansa, tirolilaisen säveltäjän Josef Alois Ladurnerin johdolla. Kaksikymmentävuotiaana hän matkusti Lontooseen viimeistelemään kauppaopintojaan. Palattuaan Ranskaan hän aloitteli säveltäjänuraansa muun muassa säveltämällä viulukonserton, jonka saama ylistys rohkaisi häntä koettamaan koomisen oopperan Julien uudelleensovitusta. Hän meni italialaisen säveltäjän Luigi Cherubinin oppiin kehittyäkseen oopperasäveltäjänä. Auberin yksinäytöksisen oopperan Le séjoir militairen saaman kylmänkiskoisen vastaanoton jälkimainingeissa säveltäjä kuitenkin jätti musiikin muutamaksi vuodeksi kokonaan. Asiat muuttuivat vuonna 1819, kun Auberin isä kuoli. Liiketoimet olivat myös menneet huonosti ja Auber päätti palata sävellystyöhön. Hän sai Cherubiniltä kolme librettoa sävellettäväksi. Hänen oopperansa Le testament et les billets-doux samalta vuodelta ei räjäyttänyt pankkia, mutta säveltäjä ei lannistunut vaan palasi työhön. Seuraavana vuonna hänen säveltämästään kolminäytöksisestä La bergère châtelainestä tuli ensimmäinen lenkki pitkässä menestysten ketjussa.

Vuonna 1822 Auber aloitti yhteistyön libretisti Eugène Scriben kanssa. Auberin suurin menestys tuli ooppera La muette de Portici vuonna 1828 – sen alkusoittoa, lauluja ja kuoro-osuuksia lauleskeltiin ympäri Eurooppaa. Duetto ”Amour sacré de la patrie” otettiin vastaan uuden marseljeesin tavoin. Vuonna 1842 Auber valittiin Cherubinin seuraajaksi Pariisin konservatorion johtoon. Hän oli myös Kunnialegioonan jäsen vuodesta 1825.

Pariisin oopperalle johtava katu on nimeltään Rue Auber ja läheinen metroasema on myös nimetty säveltäjän mukaan Auberiksi.

Daniel François Esprit Auber (29. januar 1782–13. mai 1871) var ein fransk komponist.

Han var ein dominerande person på i fransk opera på 1800-talet og var son av ein kongeleg jeger i Normandie. Auber viste seg dugande på klaver alt som barn ,og i 1799 hadde han skrive ein strykekvartett som synte spor av den komande romantikken. Det første scenearbeidet til Auber, Julie, nådde scenen i ei amatørframføring i 1805. I 1811 såg den italienske komponisten Luigi Cherubini ein revidert versjon og gjekk med på å ta Auber under vengjene sine. Fleire mislukka prosjekt gjorde at Auber etter kvart gav opp komponeringa kring 1813, men i 1819 døydde faren hans utan pengar, og Auber gjekk tilbake til komponering for å overleve. Året etter slo Auber gjennom med Le bergère châtelaine.

I 1823 møtte Auber skodespelarforfattaren Eugène Scribe og det første store verket deira, Le Maçon, kom ut i 1825, og med denne starta «gullalderen i komisk opera». I 1828 fullførte Auber og Scribe ei bestilling frå Académie Royale de Musique med La muette de portici, òg kjend som Masaniello. Denne store operaen, som omhandla eit napolitansk opprør på 1600-talet, var så effektivt at det fungerte som ein pådrivar får eit suksessrikt belgisk opprør mot den nederlandske okkupasjonen i 1830. Dette året introduserte Auber og Scribe Fra Diavolo som er ei komisk soge om bandittliv. Dette skapte ein heil undersjanger med komiske bandittoperaer I 1833 gav partnarskapet ein ny stor opera, Gustave III, og ein italiensk omsetjing av librettoen til Scribe var seinare grunnlaget for Verdi sin Un Ballo in Maschera. Le Domino Noir frå 1837 vart den mest spelte operaen til Auber/Scribe på 1800-talet og hadde vorte spelt 1209 gonger fram til 1909.

I 1842 vart Auber leiar av Conservatoire i Paris. Han var med på å byggje opp denne institusjonen i dei 30 åra han var der og utvida avdelingane for komponering, piano og orkesterinstrument. I 1861, då Scribe døyddee, skreiv Auber berre to operaer til. Den andre av desse, Rêve d'amour, var den siste hitten hans, og vart produsert i 1869 då Auber var 87 år gammal. I 1870 braut den fransk-prøyssiske krigen ut og Auber gav seg i stillinga si ved Conservatoire slik at bygningen kunne nyttast som sjukehus. Den aldrande komponisten overlevde ikkje skrekken og okkupasjonen av Paris lenge, og døydde 89 år gammal, under den tyske okkupasjonen.

Dei neste fire tiåra vart fleire av operaene til Auber framført på scenen i Paris og andre stader. Sjølv tidlege grammofonopptak syner kor enormt populær han var. Ellen Beach Yaw si innspeling av «C'est l'histoire amoureuse» frå Manon Lescaut, vart spelt inn for Gramophone & Typewriter i London i 1898. Ved 1910 vart dei fleste verka til Auber fjerna frå sjølv det franske repertoaret, og berre Fra Diavolo som framleis heldt stand.

Daniel-François-Esprit Auber, född 29 januari 1782 i Caen i Normandie, död 13 maj 1871 i Paris, var en fransk kompositör.