Anna Maria Lenngren (o.s. Malmstedt, 18. kesäkuuta 1754 Uppsala, Ruotsi – 8. maaliskuuta 1817 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen kirjailija ja runoilija. Hänen tunnetuin runonsa on ”Några ord till min kära dotter” (’Muutama sananen rakkaalle tyttärelleni’).
Anna Maria Lenngrenin isä oli Magnus Brynolf Malmstedt, joka oli latinan professori Uppsalan yliopistossa. Vuonna 1780 hän meni naimisiin Stockholms-Posten -lehden toimittajan Carl Peter Lenngrenin kanssa. Anna Maria kirjoitti runojaan lehteen nimettömänä. Hän kuoli Tukholmassa 1817 ollessaan 62-vuotias. Lenngren haudattiin Klaaran kirkon hautausmaalle.
Lenngren arvosteli useissa runoissaan naisten huonoa asemaa erityisesti kulttuurielämässä, ivasi aatelistoa ja rohkeni kuvata jopa papistoa naurettavassa valossa, kuten runossaan ”Den mödosamma världen” (’Vaivalloinen maailma’), jossa rovastin ajatukset maailman kurjuudesta asettuvat jyrkkään ristiriitaan hänen oman ylellisen elämäntapansa kanssa. Lenngren käyttikin usein satiiria runoissaan kuvatessaan erilaisten ihmisten arkielämää. Häneltä saatuja vaikutteita voidaan nähdä muun muassa Carolina Runebergin ja Gustafva Sofia Hjärnen runoissa.
Lenngren oli Bellmanin rinnalla 1700-luvun suosituin ja kansanomaisin runoilija Ruotsissa. Saatuaan lapsuudenkodissaan – A. M. Lenngrenin isä oli ylimääräinen professori M. Malmstedt – huolellisen kasvatuksen ja tietopuolisen sivistyksen hän alkoi jo melko varhain kirjallisen uransa julkaisemalla useita tilapäis- ja lyyrillisiä runoja. Samoihin aikoihin hän käänsi myös muutamia näytelmiä.
Hänen mentyään 1780 naimisiin Stockholms-Posten-lehden aputoimittajan K. P. Lenngrenin kanssa hänen kodistaan tuli sen ajan kirjallisten merkkihenkilöiden kokouspaikka. Luonteeltaan vaatimattomana ja tunnontarkkana hän jätti kirjoittamisen ja keskittyi kodin- ja taloudenhoitoon, "kätkien soittimensa ompelupöytänsä alle". Myöhemmin K. P. Kellgrenin heikentyneen terveyden aikana (K. P. Kellgren oli silloin Stockholmspostenin päätoimittaja) hän alkoi avustaa miestään lehden toimittamisessa ja julkaisi siinä – salanimellä – runsaasti runojaan. Alkuun niitä luultiin hänen miehensä kirjoittamiksi, mutta kun salaisuus paljastui, rouva Lenngreniin kohdistui yleinen ihastus. Ruotsin akatemia osoitti hänelle kunnioitustaan useita kertoja. Anna Maria Lenngrenin myöhempiä vuosia varjostivat henkilökohtaiset surut, joten hänen kirjallinen toimintansa oli silloin lamassa.
Hänen kuolemansa jälkeen hänen runonsa julkaistiin nimellä Skaldeförsök. jonka vaatimattoman nimen Lenngren itse oli elinaikanaan määrännyt. Myöhemmin runoja on pidetty ruotsinkielisten runouden parhaimmistoon kuuluvina.
Anna Maria Lenngrenistä on sanottu, että hänen runottarensa "oli melkein aina kotona" – toisin sanoen hän kuvasi kaikkea, mikä oli lähellä häntä ja minkä hän saattoi nähdä suoraan "omasta ikkunasta". Hänen aiheensa ovat siten perhe- tai seuraelämän piiristä. Muutamat hänen runoistaan ovat koti-idyllejä, joiden kuvaustapa muistuttaa veikeän herttaisia laatukuvia – Den glada festen – taikka tämän idyllin vastakohtana satiirisia pienoiskuvia, joissa Lenngren hyväntuulisella tavallaan ivailee varsinkin kanssasisariensa monia pikku heikkouksia, kuten mielistely- ja koreiluhalua, liehittelyä ylhäisten edessä ja ylpeyttä. Tähän ryhmään kuuluvat hänen ihailluimmat runonsa, esimerkiksi Porträtterna, Fröken Juliana, Toiletten. Hänen tarkkasilmäinen huomiokykynsä kohdistui etupäässä kaikkeen koomiseen, joskin hän samalla herkästi tajusi kaiken kauniin luonnossa ja ihmiselämässä. Hänen kuvaustapansa on elävää ja todenmukaista, sanonta kärjistynyttä ja yksinkertaisen luontevaa – mikä sille ajalle oli niin harvinaista – samalla kun hänen runojensa rakenne on sopusuhtainen, niiden muoto musikaalinen ja sointuva.
[fi]
I arbeid...