Kritiker

A critic is a person who communicates an assessment and an opinion of various forms of creative works such as art, literature, music, cinema, theater, fashion, architecture, and food. Critics may also take as their subject social or government policy. Critical judgments, whether derived from critical thinking or not, weigh up a range of factors, including an assessment of the extent to which the item under review achieves its purpose and its creator's intention and a knowledge of its context. They may also include a positive or negative personal response.

Characteristics of a good critic are articulateness, preferably having the ability to use language with a high level of appeal and skill. Sympathy, sensitivity and insight are also important. Form, style and medium are all considered by the critic. In architecture and food criticism, the item's function, value and cost may be added components.

Critics are publicly accepted and, to a significant degree, followed because of the quality of their assessments or their reputation. Influential critics of art, music, theater and architecture often present their arguments in complete books. One very famous example is John Ruskin's Seven Lamps of Architecture and The Stones of Venice. Critics may base their assessment on a range of theoretical positions. For instance, they may take a feminist or Freudian perspective.

Unlike other individuals who may editorialize on subjects via websites or letters written to publications, professional critics are paid to produce their assessment and opinions for print, radio, magazine, television, or Internet companies. When their personal opinion outweighs considered judgment, people who give opinions, whether on current events, public affairs, sports, media or art are often referred to as "pundits" instead of critics.

Critics are themselves subject to competing critics, since the final critical judgment always entails subjectivity. An established critic can play a powerful role as a public arbiter of taste or opinion. Also, critics or a coordinated group of critics, may award symbols of recognition.

Kriitik on inimene, kes avaldab avalikkuses, tavaliselt eelkõige ajakirjanduses, järjepidevalt oma põhjendatud seisukohti arvustustes kirjanduse, teatri, filmi, muusika või mõne muu kunstivaldkonna kohta. Üldjuhul peetakse kriitikuteks eelkõige inimesi, kelle arvamusi ajakirjandus tasustab, kuid aina enam hägustub piir kutseliste kriitikute ja nn kodanikuajakirjanduse, sh blogijate vahel. Kriitik võib, kuid ei pruugi olla vastava erialaharidusega; tihti tegelevad kriitikaga vastava valdkonna teadlased. Sageli ei praktiseeri kriitikud ise oma kritiseeritavas valdkonnas, et säilitada neutraalsus, kuid niisugune hoidumine ei ole absoluutne reegel. Valdkondade järgi liigitatakse kriitikuid nt teatrikriitikuteks, kirjanduskriitikuteks ja muusikakriitikuteks, kunstikriitikuks nimetatakse kujutavale kunstile spetsialiseerunud kriitikut.

Eesti tuntumate kirjanduskriitikute hulka on kuulunud näiteks Friedebert Tuglas, Ain Kaalep, Mihkel Mutt ja Maire Liivamets, filmikriitikute hulka Jaan Ruus, Ilmar Raag ja Kristiina Davidjants, muusikakriitikute hulka Karl Leichter, Evi Arujärv, Tõnis Erilaid ja Siim Nestor, teatrikriitikute hulka Artur Adson, Ülo Tonts ja Elem Treier.

Kriitikko (kreikan sanasta κριτικός, ”erittelytaitoinen”) eli arvostelija tutkii ja arvottaa jotakin yksittäistä taiteen tai kulttuurin alaa tai useampia aloja. Kriitikoksi kutsutaan usein myös henkilöä, joka arvostelee jotakin ilmiötä toistuvasti.

Sanat kriitikko ja kritiikki viittaavat tavallisesti jonkun henkilön valitseman alan tai alojen järjestelmälliseen tutkimukseen. Niillä tarkoitetaan yleensä tähän työhön omistautumista, pikemminkin kuin vain henkilökohtaisten mielipiteiden lausumista.

Suomalaisen kritiikin historiasta voi mainita esimerkiksi J. V. Snellmanin ja Zachris Topeliuksen, jotka molemmat toimivat aikoinaan kriitikoinakin osana toimittajan töitään. Kriitikot alkoivat toimia Suomessa 1800-luvulla, mutta vasta 1900-luvun alussa alkoivat vaikuttaa ensimmäiset ammatti- tai ammattimaisesti toimivat kriitikot sanomalehdissä.

Kriitikko saattaa erikoistua jonkin taiteenalan tutkimiseen ja kritiikkiin, tai hän saattaa valita kritiikkinsä kohteeksi useita taiteenaloja. Taidekriitikot kirjoittavat tavallisesti sanomalehtiin, aikakauslehtiin tai muihin julkaisuihin, kirjoihin tai verkkosivuille.

Suomessa on vain muutamia päätoimisia kriitikoita. Suurin osa työskentelee avustajina sanomalehdissä tai muissa julkaisuissa muun työnsä ohella. Suomen arvostelijain liitto ilmoittaa verkkosivullaan, että sillä on lähes tuhat jäsentä. Järjestö on jakautunut jaoksiin eri taiteenalojen mukaan, joita ovat elokuva, kirjallisuus, kuvataide, musiikki sekä tanssi ja teatteri.

Yleisradion elokuussa 2008 julkaiseman Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä kulttuuriammateista vähiten arvostettuja ovat lausuntataiteilija, underground-taiteilija, kulttuuritoimittaja, taidegalleristi ja kriitikko. Kyselyn arvostetuimpia olivat kirjailija, näyttelijä, klassisen musiikin säveltäjä, elokuvaohjaaja, kapellimestari ja taidemaalari.

(Kuvataidekriitikkoja käsitellään artikkelissa Taidekritiikki, kirjallisuuskriitikkoja artikkelissa Kirjallisuuskritiikki ja elokuvakriitikoita artikkelissa Elokuvakritiikki.)

En kritiker är person som mer eller mindre yrkesmässigt granskar exempelvis konstnärlig verksamhet, som till exempel konst, litteratur, teater, film och musik. Ibland benämns även personer som recenserar icke konstnärliga företeelser, såsom restauranger, kritiker.^{[källa behövs]}

Kritiker kan även syfta på en person som klandrar något eller någon, exempelvis på grund av tillfälliga misstag och felaktigheter.