Dahlquist, Siri (1889 - 1966) [sv]

Sigrid (Siri) Hedvig Naëmi Dahlquist (o.s. Jonsson; 14. maaliskuuta 1889 Bromma, Ruotsi – 22. tammikuuta 1966 Uppsala) ruotsalainen teologi ja virsirunoilija.

Dahlquist suoritti ylioppilastutkinnon Wallinska skolan -koulusta Tukholmassa 1907 ja hänestä tuli yksi Ruotsin ensimmäisiä naisteologeja. 1913 hän suoritti toisena naisena Ruotsissa teologian kandidaatin tutkinnon. Opiskeluaikanaan hän toimi aktiivisesti nuorkirkkoliikkeen parissa.

Dahlquist oli uskonnonopettaja Tukholman tyttökouluissa 1912–1913 sekä toimi toimittajana. Mentyään avioliittoon Gunnar Dahlquistin kanssa hän omistautui kokopäiväisesti papin vaimon tehtävään. Gunnar Dahlquist toimi Ruotsin kirkon lähetyksen johtajana. Siri Dahlquist toimi Ruotsin naisten lähetys­yhdistyksen puheenjohtajana 1922–1966 ja hän otti mielellään osaa lähetysteologiseen keskusteluun ja 1930-luvulla hän kiinnostui ns. Oxford-liikkeestä. Hän oli kiinnostunut myös papin viran avaamisesta naisille, jo 1919 hän kirjoitti artikkelin otsikolla ”Är prästämbetet ett kvinnokall?" (Onko papinvirka kutsumus naisille?). Hänen mukaansa naisilla ja miehillä on samanlainen arvo ja vastuu Jumalan valtakunnassa. Hänen mukaansa tarvitaan teologisesti koulutettuja naisia, joilla on virka kirkossa, nuorisoliikkeiden palveluksessa, lähetystyössä ja diakonissojen kouluttajina.

Dahlquist tunnetaan ennen muuta virsirunoilijana. Hänen virsiään on virsikirjan ohella vapaitten kirkkojen laulukirjoissa ja muissa laulukokoelmissa. Hän julkaisi runojaan sanomalehdissä ja aikakauslehdissä sekä julkaisi kirjoja. Hänen virsissään on usein teemoina ajatukset jotka liittyvät nuorkirkkoliikkeen teologiaan ja julistukseen; Kristuksen pelastava teko, kutsumus, ratkaisu, seuraaminen ja pyhitys, palvelu, evankeliointi ja lähetys.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on kaksi Dahlquistin virttä: 427 "Taas uudet kielet vievä sanomaa" (Låt nya tankar tolka Kristi bud, suom. Anna-Maija Raittila 1979) ja 492 "Ystävä sä lapsien", 2–3 säkeistöt (säk. 2–3 suom. Lauri Pohjanpää 1923, säk. 3 virsikirjakomitea 1937)

Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi hänen kirjoittamansa virsi, 417 "Taas uudet kielet vievät sanomaa" sekä hänen kääntämänsä virret 137 "Rakkaudesta maailmaan" (O Christ, Thy love to all the world, George Robson n. 1900, suom. Niilo Rauhala 1994) ja 585 "Kiiruhda! Päivä rientää" (Work, for the night is coming, Annie L. Coghill 1854, suom. Pekka Kivekäs 1998), sekä virsi 743 "Ystävä sä lapsien", joka on virsikirjan lisäysosassa, samassa sanamuodossa kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa.

Sigrid (Siri) Hedvig Naëmi Dahlquist, född Jonsson, född 14 mars 1889 i Bromma, död 22 januari 1966 i Uppsala, var en svensk psalmförfattare.

Dahlquist, som var dotter till folkskolläraren Per Jonsson (1861–1936) och Hedvig Maria Lind (1863–1933), var sedan 1913 gift med Gunnar Dahlquist och fick med honom bland annat sönerna Thorild Dahlquist och Germund Dahlquist.

Siri Dahlquist blev efter studentexamen vid Wallinska skolan i Stockholm 1907 en av Sveriges första kvinnliga teologer. År 1913 blev hon, efter Emilia Fogelklou, den andra kvinnan som tog teol.kand.-examen. Som student var hon aktiv i ungkyrkorörelsen. Idag är hon mest känd som psalmförfattare och är representerad i inte bara psalmboken utan också i en rad frikyrkliga och ideella sångsamlingar. Som lyriker publicerade hon sig ofta i tidningar och tidskrifter och utgav en rad böcker.

Åren 1912–1913 var hon kristendomslärare i Stockholms flickskolor och 1915–1917 redaktör för tidskriften Sveriges barn. När hon gifte sig med en präst såg hon som sin kallelse att bli prästfru på heltid. Som sådan arbetade hon i Degerfors och Tranås. När hennes make blev missionsdirektor blev missionen det sammanhang där hon kom att verka. I 35 år tillhörde hon centralstyrelsen för Svenska kvinnors missionsförening (idag Kvinnor för mission). Hon var en flitig författare kring missionsteologiska frågor. Från 1930-talet var hon engagerad i Oxfordgrupprörelsen, senare Moralisk upprustning och kom från den posititionen att påverka Svenska kyrkans modernisering av konfirmandarbetet. I 14 år var hon sekreterare i Stiftelsen för Sverige och kristen tro, där hon stod i kontinuerlig kontakt med kyrkoförsamlingar över hela landet.