Tony Oursler on yhdysvaltalainen video- ja mediataiteilija, joka tekee lähinnä projisoituja installaatiota.
Tony Oursler kirjoittaa amerikkalaisen persoonallisuusrakenteen psykomaisemaa, jossa yhdistyvät ”disneyfikaation” ruumiillistama Mikki Hiiri ja sarjamurhaajan prototyyppi Freddy Krüger. Ourslerin taiteen perustyökaluja on amerikkalainen psykohistoria, kulttuurinen sairaus nimeltä dissosiatiivinen identiteettihäiriö, joka esiintyy erilaisina seksuaalisina ja väkivaltaisina traumoina ja syy-seuraussuhteeltaan usein käsittämättömänä draaman lakina.
Oursler tekee samaa työtä uudelleen ja uudelleen, nuket “dummies” toistuvat jatkuvasti eri muodoissa. Formaatti on usein niin sama, että itse asiassa teokset erottaa vain tekstien pohjalta.
”Video is like a pencil” (video on kuin kynä), Oursler on sanonut, lainaten John Baldessaria. Mutta Ourslerille se on myös kirjoituskone. Hän ei maalaa videolla vaan tekee useimmiten puhuvan pään joka suoltaa tekstiä.
Oursler työskentelee useimmiten siten että hän kuuntelee yhdessä huoneessa samanaikaisesti samalla äänitasolla toimivia TV- ja radiokanavia ja nappaa tekstinpätkän tuutista silloin tällöin yhdistettynä omaan tajunnanvirtaansa.
MPD:n ja median katsojan välillä on monia analogioita, tiedostamaton moninainen vaihtelu persoonallisuudesta toiseen kuin hypnotisoitu näyttelijä. Ne voi nähdä kokoelmana hahmoja näyttelemässä kammottavaa tosielämän draamaa. Itse asiassa joidenkin psykiatrien teorian mukaan monipersoonallisuudet ovat oikeastaan itsehypnoosin mestareita.
Ourslerin teokset ovat antimaalauksellisia. Päät on irrotettu, leikattu irti taustastaan ja sijoitettu joko ilmaan tai johonkin välillä jopa huvittavan tukalaan paikkaan kuten raskaan tuolin tai patjan alle tai arkkuun, jossa ne irrotettuna yhteyksistään (ruumiiseen tai ympäristöön) muodostavat lähes slap stick -komediamaisen mutta samalla tarkemmin kuunneltuna traagisen, surullisen hahmon.
[fi]
I arbeid...