Prydz, Alvilde (1846 - 1922)

Alvilde Prydz (5 August 1846 – 5 September 1922) was a Norwegian novelist.

Alvilde Prydz (5. elokuuta 1846 Fredrikshald, Østfold – 5. syyskuuta 1922 Kristiania) oli norjalainen kirjailija. Prydz on ensisijaisesti probleemikirjailija, ja hänen teoksissaan on aina poleeminen sävy. Muoto on usein epäselvä, mutta hänen parhaat saavutuksensa kuvastavat aina norjalaista luonnetta. Hänen teoksistaan mainittakoon Lykke (1890) ja sen jatko Paa Fuglvik, (1891), Mennesker (1892), Dröm (1893), Gunvor Thorsdatter till Hærø (1890; suom. 1903), paras hänen teoksistaan, Sylvia (1898), näytelmä Aino (1900), Det lovede land (1902), Barnene paa Hærø gaard (1900; suom.), I Ulvedalene (1909) ja Mens det var sommer (1911).

Prydz toimi alkuun opettajana. Hänen esikoisteoksensa oli kertomus Agn og Agnar (1880), jonka tyylissä on vaikutteita Bjørnstjerne Bjørnsonilta. Itsenäisempää ja kypsempää tyyliä on nähtävissä novellikokoelmissa I moll (1885) ja Underveis (1889), kertomuksissa Lykke (1890), Paa Fuglvik (1891), Mennesker (1892), Dröm (1893), Sylvia (1899) ja Mens det var sommer (1911).

Suuren menestyksen sai romaani Gunvor Thorsdatter til Herö (1896; Herön kartanon Gunvor). Sillä saavuttamansa aseman Prydz säilytti romaaneilla Det lovede land (1902, Luvattu maa), Barnene paa Herö gaard (1906; Herön kartanon lapset), I Ulvedalen (1909) ja erityisesti Torbjörn Vik (1913), joka on kuvaus heittiön kärsimystarinasta ja samalla kirjailijan lämminhenkisin ja taiteellisesti varmin teos. Hän käsittelee myötäeläen kirjallisia ongelmia, usein poleemisesti ja huumorinsävyisesti. Hänen kirjoissaan on aina ajatuksia ja elämänfilosofiaa, joka perustuu terävään todellisuudentajuun ja elämänkokemuksiin. Prydzin teoksia on käännetty ainakin ruotsiksi, saksaksi, englanniksi, venäjäksi ja suomeksi.

Alvilde Prydz, född den 5 augusti 1846 i Frederikshald, död den 5 september 1922 i Kristiania (Oslo), var en norsk författare.

Prydz var lärare innan hon 1880 debuterade som författare med berättelsen Agn og Agnar, vars stil röjer påverkan av Bjørnstjerne Bjørnson. Större självständighet visar hon i novellsamlingarna I moll (1885) och Underveis (1889), berättelserna Lykke (1890), Paa Fuglvik (1891), Mennesker (1892), Drøm (1893), Sylvia (1899) och Mens det var sommer (1911; ”Medan det var sommar”). Mennesker och Drøm arbetades senare samman till romanen To mennesker (1918). De innehåller idealistisk problemdebatt, där kvinnans rätt till eget personligt liv i äktenskapet är ett viktigt motiv.

En stor framgång blev romanen Gunvor Thorsdatter til Herö (1896; ”Gunvor Thorsdotter till Härö”, 1900). Den position som hon vann genom detta verk bibehöll hon med romanerna Det lovede land (1902; ”Det förlofvade landet”, 1903), Barnene paa Herö gaard (1906; ”Barnen på Härö gård”, 1907), I Ulvedalen (1909; ”I Ulfdalen”, 1910) och framför allt med Torbjörn Vik (1913), skildringen av en odågas lidandes historia, tillika författarens personligen innerligast kända och konstnärligt säkrast genomförda verk. Hon odlar med förkärlek de litterära problemen, ofta med en polemisk udd och ett stänk av humor i utformningen.

Prydz skrev även skådespel: Aino (1900) och Paa Granem gaard (1915).