Hillebard [sv]

A halberd (also called halbard, halbert or Swiss voulge) is a two-handed polearm that came to prominent use from the 13th to 16th centuries. The halberd consists of an axe blade topped with a spike mounted on a long shaft. It can have a hook or thorn on the back side of the axe blade for grappling mounted combatants. The halberd was usually 1.5 to 1.8 metres (4.9 to 5.9 ft) long.

The word halberd is cognate with the German word Hellebarde, deriving from Middle High German halm (handle) and barte (battleaxe) joined to form helmbarte. Troops that used the weapon were called halberdiers. The word has also been used to describe a weapon of the Early Bronze Age in Western Europe. This consisted of a blade mounted on a pole at a right angle.

Hellebard ehk odakirves on ajalooline pika varrega relv torkamiseks ja raiumiseks.

Hilpari (saks. Hellebarde) on muinainen ase, pistokeihään ja taistelukirveen yhdistelmä. Hilpari kuuluu salkoaseiden ryhmään. Niitä käytettiin Kiinassa jo taistelevien läänitysvaltioiden kaudella (475 –221 eaa.); Euroopassa ne olivat yleisiä 1400- ja 1500-luvuilla. Taistellessaan jalan ritarit suosivat hilparia taisteluaseenaan kahdenkädenmiekan ohella.

Sveitsiläiset käyttivät eurooppalaisista ensimmäisinä hilparia varsinaisen jalkaväen aseena ja nousivat maineeseen sen tehokkaina käyttäjinä. Vuoristoinen maa ei suosinut ratsuväkeä, ja jalkaväelle piti keksiä ase, jolla saattoi menestyä taistelussa ratsuväkeä vastaan. Hilparissa on pitkä pistoterä ja kirveenterä sekä tämän vastapuolella koukku. Ase on salkoaseista tunnetuin. 1600-luvun jälkeen se sai symbolisen aseman auktoriteetin merkkinä. Vuoden 1422 Arbedon taistelun jälkeen pitkä pistokeihäs, piikki, syrjäytti Sveitsissä hilparin pääaseena, mutta gewalthaufenissa oli aina mukana myös hilparimiehiä. Hilpari oli myös upseerin aseena.

Vatikaanin sveitsiläiskaarti ja Toweria vartioiva Beefeaters-kaarti käyttävät yhä hilparia seremoniallisena aseena.

Hellebard er eit våpen som er samansett av eit økseblad og ein spydspiss på enden av eit langt skaft. Hellebardar var mykje brukte blant fotsoldatar på 1300-talet og 1400-talet og blir enno bore som seremonielt skaftevåpen av Sveitsargarden i Vatikanet. Ein kan òg finne hellebarden i somme av dei bergenske bogekorpsa.

Hillebard eller hällebard, även spjutyxa, är ett medeltida och tidigmodernt stångvapen avsett för hugg och stötar, bestående av ett 1,5–2,5 meter långt stångskaft på vilket det anbringats en stridsyxliknande klinga kallad bard eller bila, upptill försedd med en spjutspets och baktill med en hake. Det är egentligen svårt att dra en klar gräns mellan den tidigt utformade hillebarden och den med stötklingor försedda pålyxan, men hillebarden hade alltid längre skaft.