Slaget vid Villmanstrand (1741) [sv]

The Battle of Villmanstrand was fought during the Russo-Swedish War on 23 August 1741, when Russian forces of 10,000 men (13,000, or 16,000–18,000, according to Swedish estimates), under the command of General Peter von Lacy, assaulted Villmanstrand (Finnish: Lappeenranta).

Fighting began around 2 P.M. but the Swedes, counting 3,000–4,000 men (5,256–5,600 according to Russian estimates) withdrew already at 5 P.M.

Swedish casualties amounted to between 2,000 and 2,500 men, or 3,300–4,000 killed and wounded, and 1,337 captured (among them General Carl Henrik Wrangel), with four colours, 12 cannons and one mortar lost according to Russian estimates. Soon after, the Swedes rallied 1,400 men from the Södermanland (300), Dalarna (above 400), Västerbotten (above 300), and Tavastehus (370) regiments (including sick or elsewhere commanded troops not present at the battle). This number does not count the Karelian Dragoons, Savolax Regiment or the Willebrand infantry which were the first Swedish units to flee and thus suffered the least casualties.

The Russians admitted a loss of 515 killed and 1,870 wounded. After the battle, the Swedes claim to have received reports from captured Russian officers stating a loss of 8,000 Russians killed. Von Lacy did not continue his movement after the battle. Henrik Magnus Buddenbrock was executed for his perceived incompetence.

Lappeenrannan taistelu oli hattujen sodan taistelu, joka käytiin Lappeenrannassa ja sen ympäristössä 23. elokuuta 1741 Carl Henrik Wrangelin johtamien ruotsalaisten ja Peter de Lacyn johtamien venäläisten välillä. Ruotsin sotasuunnitelma petti heti sodan alussa, lisäksi joukkoja verotti Kymijoensuulla vaikea kulkutauti, johon kuoli myös tärkeä komentaja. Ruotsalaisilla oli Haminan ja Lappeenrannan seudulla kaikkiaan 18 000 paikallisen ylipäällikkö H. M. von Buddenbrockin kokoamaa maavoimien sotilasta, joista kuitenkin vain osa siirrettiin Lappeenrantaan.

Taistelun alkuasetelmassa Wrangel otaksui Lappeerantaa lähestyvän vain venäläisen osajoukon ja varsinaisen pääjoukon suuntaavan rantatietä pitkin kohti Haminaa, tästä syystä kaupunkiin ohjattiin vain osa hänen joukoistaan. Wrangelin nimenomaisena tehtänä kuninkaalta oli pitää rantatie vapaana vihollisesta, koska Lewenhauptin joukkojen oli tarkoitus marssia sitä pitkin kohti Pietaria. Hamina toimi armeijan tärkeänä muonavarastona ja huoltopisteenä. Näistä syistä Wrangel epäröi lähettää kaikkia joukkoja Lappeenrantaan, mutta lopulta pyyntöön suostuttiin ja sinne lähetettiin pikamarssilla hänen joukkojaan, joita täydensivät Karjalan rakuunat 600 miehellä. Kaikki ylimääräiset varusteet jätettiin varastoon ja muonaa otettiin mukaan muutaman päivän tarpeeseen.

Ylipäällikkö de Lacy oli sijoittanut joukkonsa kaupungin edustalle tykistöineen. Ruotsalaisjoukot olivat sijoittuneet hyvin edullisiin asemiin vesistöjen väliin kaupungin ulkopuolella ja de Lacy luuli vastassa olevan Wrangelin ja von Buddenbrockin koko armeijan, kun selvisi vastassa olevan vain Wrangelin joukkoja, hän päätti lähimpien upseeriensa kannattamana hyökätä välittömästi. Taistelu alkoi sunnuntaina 23.8. klo 14:00, jolloin venäläisten ensimmäinen hyökkäysrivistö lähti liikkeelle. Kummankin puolen joukot suorittivat tulenavauksen liian hätäisesti, jonka seurauksena oli suuri verilöyly. Venäläiset suorittivat ensimmäisen yhteislaukauksen liian kaukaa, jolloin suomalaiset joukot tulivat malttamattomiksi ja halusivat päästä lähemmäksi ampumaetäisyydelle, Wrangel yritti hillitä panikointia, mutta venäläisten toisen yhteislaukauksen jälkeen hän ei enää voinut estää tapahtumien kulkua.

Kenraali Peter von Lacy oli marssittanut Kananojalta Viipurin pohjoispuolelta venäläisten 16 200 sotilaan joukon Lappeenrantaan, jonne ne saapuivat 22. elokuuta. Wrangelin johtamat 4 000 ruotsalaista olivat Taavetissa, minkä lisäksi Haminassa oli 5 000 sotilasta. Venäläisillä oli kolminkertainen ylivoima taistelussa, lisäksi Wrangelin joukoilta puuttui tykistö ja eikä hän hyödyntänyt Lappeenrannan linnoitusta, vaan ryhmitti joukkonsa sen ulkopuolelle. Myllymäessä oli kuitenkin kuusi tykkiä miehistöineen, jotka toimivat hyvin tehokkaasti venäläisiä vastaan. Kaupungissa valmiina olleista Willebrandin joukoista ¾ sijoitettiin myös kaupungin ulkopuolelle, koska itse kaupunkia ei katsottu voitavan menestyksekkäästi puolustaa.

Alivoimasta ja puutteista huolimatta Wrangel ryhtyi lineaaritaktiseen hyökkäykseen eikä varsinaista rynnäkköä suoritettu lainkaan, jonka seurauksena venäläisten vastahyökkäys mursi vasemman sivustan ja operaatio epäonnistui. Kolmen tunnin taistelun jälkeen Wrangel haavoittui ja ruotsalaisjoukot vetäyivät sekasortoisessa tilanteessa Lappeenrannan linnoitukseen, jonka venäläiset valtasivat väkirynnäköllä hyvin verisesti. Sitä ennen venäläiset lähettivät kaupunkiin antautumista varten lähetystön. Ylivoima oli ilmeinen ja ruotsalaiset katsoivat parhaaksi antautua. Kaupungin portin luona käydyt neuvottelut loppuivat vallilta ammuttuun laukaukseen, joka surmasi venäläiset neuvottelijat. Tämä luonnollisesti raivostutti venäläiset upseerit, minkä johdosta kaupunki ryöstettiin ja poltettiin osittain. Taistelun jälkeen venäläiset vetäytyivät rajan taakse omalle puolelleen.

Taistelun päätteeksi venäläiset kokosivat kaupungista vankeja ja kuljettivat heidät orjiksi Venäjälle, Wrangel itse haavoittui pahoin ja joutui vangiksi.

Lappeenrannan taistelu oli Hattujen sodan merkittävin taistelu.