Nüshu (Nshu) [sv]

Nüshu (simplified Chinese: 女书; traditional Chinese: 女書; pinyin: Nǚshū [ny˨˩˨ʂu˦]; lit. 'women's script') is a syllabic script derived from Chinese characters that was used exclusively among ethnic Yao women in Jiangyong County in Hunan province of southern China before going extinct in the early 21st century.

Nüshu is phonetic, with each of its approximately 600–700 characters representing a syllable. Nüshu works were a way for women to lament by communicating sorrows, commiserating over Chinese patriarchy, and establishing connections with an empathetic community. Typically a group of three or four young, non-related women would pledge friendship by writing letters and singing songs in Nüshu to each other.

It is not known when Nüshu came into being, but it seems to have reached its peak during the latter part of the Qing dynasty (1644–1911). To preserve the script as an intangible cultural heritage, Chinese authorities established a Nüshu museum in 2002 and designated "Nüshu transmitters" starting in 2003. Fears that the features of the script are being distorted by the effort of marketing it for the tourist industry were highlighted by the 2022 documentary Hidden Letters.

Nüshu (perint.: 女書; yksink.: 女书; pinyin: nǚshū; sananmukaisesti ”naisten kirjoitus”), on kiinan kielen kirjoittamiseen käytetty tavukirjoitusjärjestelmä. Sitä käyttivät Hunanin maakunnan Jianyongin alueen yao-kansan naiset luultavasti 1000-luvun alusta 2000-luvulle asti. Koulutuksesta ulos rajatut ja kotipiiriin sidotut naiset kehittivät kiinan kielen kirjoitusmerkeistä salakielen, jolla he saattoivat viestiä toisilleen vapaasti. Naiset kirjoittivat nüshua erityisesti kankaalle, viuhkoihin, nenäliinoihin ja vöihin.

Nüshua kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Kirjoitusmerkkejä oli käytössä yli 600, joista 400–500 käyttäjää kohti. Merkit ovat kursiivilla kirjoitettuja kapeita variantteja kaishu-kirjoitusmerkeistä, ja ne ovat syntyneet kolmella eri tavalla: suoraan lainaamalla, muokkaamalla, ja vanhoja osia yhdistelemällä. Merkeistä kukin edustaa aina yhtä tietyllä tavalla lausuttua tavua, vaikka tavu edustaisikin eri sanoja eri asiayhteyksissä.

Viimeinen nüshun käyttäjä kuoli vuonna 2004. Vaikka kirjoitus onkin menettänyt käytännön merkityksensä, Kiinan hallitus pyrkii pitämään sitä hengissä järjestämällä sen opetusta ja näyttelyitä. Elvytykseen pelätään kuitenkin liittyvän kirjoituksen alkuperäisten piirteiden vääristymistä.