Normann, Regine (1867 - 1939)

Regine Normann (29 July 1867 – 14 August 1939) was a Norwegian school teacher, novelist and story writer.

Regine Normann (29. heinäkuuta 1867 Bø, Nordland, Norja – 14. elokuuta 1939) oli norjalainen kirjailija. Hän oli ensimmäinen pohjoisnorjalainen kirjailija, joka teki läpimurron julkisuuteen.

Normann valmistui opettajaksi ja aloitti opettajana Kristianiassa 1901. Hänen esikoisteoksensa Krabvaag ilmestyi 1905. Muita hänen kirjojaan ovat Stængt vuodelta 1906, Barnets tjenere vuodelta 1910 ja Faafengt vuodelta 1911. Hän julkaisi satukokoelmia, muun muassa kokoelmat Eventyr vuodelta 1925, Nye eventyr vuodelta 1926, Nordlandsnatt vuodelta 1927 ja Det gråner mot høst vuodelta 1930. Vuosina 1913–1932 hän oli Norjan kirjailijaliiton hallituksen jäsen. Hän sai useita palkintoja, muun muassa Kuninkaan ansiomitalin 1937.

Normannin ensimmäinen puoliso oli 1885–1905 opettaja ja kirkkolaulaja Peder Martinus Johnsen. Hänen toinen puolisonsa oli 1906–1913 kirjailija Tryggve Andersen.

Serine Regine Normann (29. juli 1867–14. august 1939) var ein norsk forfattar frå Bø i Vesterålen. Ho var den første kjende kvinnelege forfattaren frå Nord-Noreg. Forfattarskapen hennar omfattar 18 bøker – både sosialrealistiske og historiske romanar, korte forteljingar og ei barnebok, nordlandssegner og kunsteventyr. Ho er mest kjend for eventyrsamlinga si frå 1926-27 som sidan vart utgjeven under namnet Ringelihorn.

Normann var styremedlem i Den norske Forfatterforening frå 1913 til 1932 og var god ven med forfattarane Sigrid Undset, Nini Roll Anker og Barbra Ring. Saman med sin andre ektemann, forfattaren Tryggve Andersen, var ho kjend i kunstnarkretsar for litterære selskap i Stensgaten i Kristiania (Oslo).

Serine Regine Normann, född 29 juli 1867, död 14 augusti 1939, var en norsk författare.

Normann var folkskollärarinna i Oslo från 1898. Hon gjorde sig främst känd genom sina strängt realistiska skillringar från Nordnorge, Krabvaag (1905), Bortsat (1906) och Stængt (1908). I Dengang (1912) och Eiler Hundevart (1913) utnyttjade hon folktro och folkminnen från samma trakt. Från sin verksamhet som lärarinna hämtade honom motiven till Barnets tjenere (1910), Faafængt (1911) och Min hvite gut (1922).