śāradāskrift (Shrd)

The Śāradā, Sarada or Sharada script is an abugida writing system of the Brahmic family of scripts. The script was widespread between the 8th and 12th centuries in the northwestern parts of Indian Subcontinent (in Kashmir and neighbouring areas), for writing Sanskrit and Kashmiri. Although originally a signature Brahminical script created in the valley, it was more widespread throughout northwestern Indian subcontinent, although became later restricted to Kashmir, and it is now rarely used, except by the Kashmiri Pandit community for religious purposes.

It is a native script of Kashmir and is named after the goddess Śāradā or Saraswati, the goddess of learning and the main Hindu deity of the Sharada Peeth temple.

Sarada (sanskritiksi śāradā) on brahmi-kirjoituksen gupta-haarasta kehittynyt kirjoitusjärjestelmä, jota käytettiin ennen sanskritin ja kašmirin kielen kirjoittamiseen. Vanhin saradalla kirjoitettu piirtokirjoitus on Länsi-Pakistanista vuodelta 774. Kirjaimisto oli alun perin käytössä suuressa osassa Intian niemimaan pohjoisosaa, mutta korvautui vähitellen myöhemmillä kirjoitusjärjestelmillä kuten devanagarilla, gurmukhilla ja arabialaisilla kirjaimilla. Pisimpään saradaa käytettiin Kashmirissa, jossa se säilyi alueen pääkirjaimistona 1900-luvulle asti.