Världsutställningen 1878 (1878) [sv]

The third Paris World's Fair, called an Exposition Universelle in French, was held from 1 May to 10 November 1878. It celebrated the recovery of France after the 1870–71 Franco-Prussian War.

Pariisin maailmannäyttely 1878 oli järjestyksessään seitsemäs maailmannäyttely ja kolmas Ranskan pääkaupungissa Pariisissa järjestetty. Näyttely oli yleisölle avoin 1. toukokuuta 1878 – 10. marraskuuta 1878 välisen ajan. Näyttelyllä Ranska esitteli toipumistaan Preussin–Ranskan sodasta.

Näyttelyssä kävi runsaan kuuden kuukauden aikana kaikkiaan 16 miljoonaa maksavaa vierasta, ja näytteillepanijoita oli yli 52 800. Osanottajamaita näyttelyssä oli enemmän kuin Pariisin kahdessa aiemmassa maailmannäyttelyssä 1855 ja 1867, mutta Saksasta ei ollut tullut ketään.

Näyttelyn avasi Ranskan presidentti Patrice de Mac-Mahon 1. toukokuuta. Rakentaminen oli vielä hiukan kesken, ja viimeiset alueet oli saatu avattua yleisölle vasta 20. toukokuuta.

Näyttelyalue ulottui Seinen molemmille puolille, ja paviljonkeja oli Champs de Marsilla, Esplanade des Invalidesilla ja Chaillot-kukkulalla. Päärakennus oli Champs de Marsille raudasta ja lasista rakennettu suuri näyttelypalatsi. Léopold Hardyn suunnittelema palatsi oli 706 metriä leveä, 350 metriä pitkä ja pinta-alaltaan 240 000 neliömetriä. Seinen vastakkaiselle rannalle pystytettiin maurilais-bysanttilaistyylinen Palais du Trocadéro.

Pääpalatsin keskustassa olivat taidenäyttely ja Pariisin omat näyttelyt. Trocadérossa oli konsertteja ja muun muassa etnografinen museo. Ulkomaiset näyttelyt oli sijoitettu Rue des Nations -kadun varteen. Jokaisen maan näyttelyn sisään pääsi näyttävän julkisivun kautta.

Näyttelyssä esiteltyjä uusia keksintöjä olivat muun muassa Pavel Jablotškovin sähköinen kaarilamppu, Alexander Graham Bellin puhelin, David Edward Hughesin mikrofoni ja Thomas Edisonin fonografi. Kuluttajille suunnattuja uutuuksia olivat myös esimerkiksi jäätelökone, virvoitusjuomakone ja hevosenkenkäkone. Mouchot’n ja Pifren aurinkoenergiamuuntaja voitti kultaisen mitalin.

Myös taide-esineitä oli runsaasti näytteillä, ja vierailijat saivat käydä rakenteilla olleen Vapaudenpatsaan pään sisällä. Émile Reynaud’n praksinoskooppi tarjosi optisia illuusioita, ja kuumailmapallo kuljetti 50 ihmistä kerrallaan yläilmoihin.

Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös useita kansainvälisiä kongresseja, joista eräässä standardoitiin pistekirjoitus.

Moni näyttelyn kansainvälisistä paviljongeista on edelleen pystyssä. Trocadéro-palatsi purettiin vuonna 1935.

Verdsutstillinga i Paris i 1878, (Exposition Universelle) var den tredje offisielle verdsutstillinga som vart halden i Paris. Ho vart halden frå 1. mai til 10. november 1878. Utstillinga feira Frankrike si attreising etter nederlaget i Den fransk-prøyssiske krigen i 1870.

Bygningane på utstillingsområda stod uferdige på opningsdagen sidan den franske regjeringa hadde hatt politiske problem og ikkje hatt særleg tid til utstillinga. Det vart sett inn sterke krefter i arbeidet med ferdigstillinga, og 1. juni var bygningane til utstillinga endeleg ferdigbygde.

Utstillinga var mykje større enn nokon anna utstilling som hadde vorte halden tidlegare. Ho dekte eit areal på 267 km² og hovudbygningen på Marsmarka dekte eit areal på 219 km². Dei franske utstillarane tok opp halvparten av utstillingsplassen, medan resten var delt mellom dei attverande deltakarlanda. Tyskland var den einaste store nasjonen som ikkje deltok i utstillinga.

For høvet var det installert 64 av Pavel Jablotsjkov sine elektriske bogelamper som lyste opp halve Avenue de l'Opéra, Place du Théâtre-Français (dagens Place André-Malraux) og Place de l'Opéra. Lampene vart drivne av Zénobe Gramme-dynamoar.

Over 13 millionar gjester vitja utstillinga, noko som gjorde henne til ein finansiell suksess.

Världsutställningen 1878 var den tredje världsutställningen i Paris. Den var öppen mellan den 1 maj och 10 november 1878 och firade Frankrikes återhämtning efter Fransk-tyska kriget 1870-1871.

Alla byggnader var inte klara på öppningsdagen eftersom politiska komplikationer hade hindrat den franska regeringen att marknadsföra utställningen. Den 1 juni, en månad efter invigningen, var allt klart.

Utställningen var den dittills största i världen och täckte över 267 000 kvadratmeter, huvudbyggnaden på Champ de Mars var 219 000 kvadratmeter. Franska utställare fyllde halva ytan, medan andra länder fyllde den resterande ytan. Tyskland var det enda större landet som inte var representerat, men det fanns ett fåtal tyska tavlor. USA:s utställning inkluderade ett flertal bidragsgivare, bland annat Pierce M. B. Young samt andra militärer, politiker och kändisar.

Storbritannien, Brittiska Indien, Kanada, Victoria, New South Wales, Queensland, South Australia, Kapkolonin samt några av de brittiska kronkolonierna upptog nästan en tredjedel av denna yta. I den brittiska utställningen betalade varje koloni för sina kostnader, den stod under kontroll av en kunglig kommission med Prins Albert Edvard, senare Edvard VII av Storbritannien, som ordförande.

Utställningen för konst och nya maskiner var en 730 meter lång gata med exempel från nästan alla länder i Europa och flera i Asien, Afrika och Amerika.

På Seines norra strand fanns en 76 meter hög byggnad där Frihetsgudinnans färdigställda huvud visades den 30 juni, medan andra delar visades på Champs de Mars.

Bland de många uppfinningarna visades Alexander Graham Bells telefon. Elektriskt ljus hade installerats längs hela Avenue de l'Opera och Place de l'Opera, i juni slogs strömbrytaren på och området lystes upp av lampor uppfunna av Thomas Edison, som också ställde ut en megafon och en fonograf. Internationella juryer bedömde de olika utställningarna, som belönades med medaljer i guld, silver och brons. En populär attraktion var ett mänskligt zoo med 400 infödingar.

Över 13 miljoner personer betalade inträde till utställningen som blev en ekonomisk succé.