Bremer, Fredrika (1746 - 1798) [sv]

Ulrika Fredrika Bremer, née Salonius (24 April 1746 Åbo – 1 April 1798), was a ship owner and merchant in Swedish Finland. She was the paternal grandmother of Fredrika Bremer. After the death of her husband Jacob Bremer in 1785, at the age of 39, she took over his businesses and ships in Åbo (now Turku, Finland). She successfully managed his business empire over 13 years and was one of the richest Finnish women of her time.

Ulrika Fredrika Bremer, synt. Salonius (24. huhtikuuta 1746 Turku – 1. huhtikuuta 1798 Turku) oli suomalainen laivanvarustaja, tukkukauppias ja teollisuuden monialayrittäjä. Hän oli kirjailija Fredrika Bremerin isoäiti.

Kun hänen miehensä Jacob Bremer kuoli vuonna 1785, hän otti 39-vuotiaana haltuunsa miehensä suuren laivanvarustamon ja liiketoiminnan Turussa, ja jatkoi sen toiminnan johtamista menestyksekkäästi 13 vuotta aina kuolemaansa asti. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä ammattiryhmänsä edustajista Suomessa Elisabet Wittfoothin ja Anna Elisabeth Baerin ohella.

Fredrika Salonius oli hovioikeuden asessori Eric Gustaf Saloniuksen (1699−1748) ja Hedvig Magdalena Wittfoothin (1710−1752) tytär. Fredrika oli nuorin kuudesta lapsesta. Hän kasvoi orvoksi jäätyään setänsä Hans Henric Wittfoothin ja tämän vaimon Barbara Pippingin perheessä. Hans Henricin kuoleman jälkeen 1770, leski Barbara johti Wittfoothin perheen varustamoa yhdeksän vuoden ajan. Myös Fredrikan toisen sedän Gustaf Adolfin leski Elisabet Wittfooth johti miehensä varustamoa yli 30 vuoden ajan kuolemaansa saakka.

Fredrika avioitui 21-vuotiaana 18. huhtikuuta 1767 hiljattain leskeytyneen 35 vuotta vanhemman Jacob Bremerin, merkittävän turkulaisen laivanvarustajan ja liikemiehen kanssa. Aviomiehellä oli ennestään jo viisi lasta, joista useimmat olivat vanhempia kuin Fredrika.

Jacob Bremerillä oli 40 vuoden ajalta omistuksia myös Turun sokeritehtaassa ja molemmissa tupakkatehtaissa, Järvenojan paperitehtaassa, Åvikin lasitehtaassa, Kupittaan tiilitehtaassa, sahoissa Koskella ja Luvialla sekä Itä-Intian kauppakomppaniassa. Lisäksi hän omisti useita liiketiloja, sätereitä, rälssitiloja ja muun muassa Tuorlan kartanon Piikkiössä.

Miehensä kuoltua vuonna 1785 Fredrika Bremer hyödynsi lesken oikeutta periä puolisonsa toiminnan, ja hoiti miehensä jäljellä olevaa liiketoimintaa omaan kuolemaansa saakka, apunaan vanhimmat poikapuolensa Josef Bremer (1743–1814) ja Isac Bremer (1741–1774) ja hänen oma poikansa Karl Fredrik Bremer (1770–1830). Ruotsalainen kirjailija Fredrika Bremer on hänen pojantyttärensä.