Strussenfelt, Ulrika von (1801 - 1873) [sv]

Ulrika "Ulla" Sophia von Strussenfelt (9 May 1801, Hilleshög – 16 January 1873, Stockholm), was a Swedish writer. She was a popular writer of historical novels and has been referred to as one of the most productive Swedish novelists of her time.

Ulrika (Ulla) Sophia von Strussenfelt, kirjailijanimi Pilgrimen (9. toukokuuta 1801 Hilleshög, Härslöv nykyisessä Landskronassa, Ruotsi – 16. tammikuuta 1873 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen kirjailija ja kääntäjä.

Strussenfeltin vanhemmat olivat majuri ja kamariherra Michael von Strussenfelt ja hänen vaimonsa Fredrika Beata, joka oli majurin tytär, o.s. Lindencrona. Ulrika oli esikoinen, ja äiti kuoli lapsivuoteeseen kahden vuoden kuluttua kun syntyi toinen lapsi Amalia, josta hänestäkin tuli kirjailija. Amalia von Strussenfelt kirjoitti romanttisia historiallisia romaaneja. Sisarusten välit eivät olleet kovin läheiset, sillä Ulrika von Strussenfelt koki, ettei häntä arvostettu samalla tavalla kuin sisarta, eikä sisaren suhtautuminenkaan ollut kovin myönteinen.

Äidin kuoltua Isä avioitui useita kertoja uudestaan ja sisarukset asuivat sukulaisten luona. Ulrika von Strussenfelt kirjoitti myöhemmin muistelmissaan, että hän syntyi hyvinvointiin, hänet kasvatettiin hyvinvointiin mutta hän joutui oppimaan, miten vähän rahaan voi luottaa. Hän hankki itselleen laajan kirjallisen sivistyksen, ja sen ansiosta hän aatelisnaisena saattoi antaa yksityisopetusta, jota hän jatkoi vuoteen 1859.

Molemmilla sisaruksilla oli kirjallisia taipumuksia, mutta luova työ kulki heillä opetustyön rinnalla. Ulrika von Strussenfeltin kirjailijanura yltää vuonna 1833 ilmestyneestä esikoisteoksesta Den blå bandrosen. Min första nouvell vuonna 1871 ilmestyneeseen Ur barnens hemlif. 40 berättelser för barn, joka ilmestyi 1875 suomeksi nimellä Lasten koti-elämästä: 40 kertomuksia lapsille, suomentajana A. J. Wickström. Hänen käyttämistään useista nimimerkeistä on tunnetuin Pilgrimen, jolla tekijännimellä ainoa suomennoskin on ilmestynyt.

Kun kustantaja torjui von Strussenfeltin tarjoaman käännöstyön valittaen, että hänellä on pulaa kotimaisista kirjoista, von Strussenfelt tarjosi omaa käsikirjoitustaan, ja näin ilmestyi 1842 menestysromaani Ett presthus på landet, joka käännettiin myös saksaksi. Yhteistyö Carl Fredrik Ridderstadin kanssa alkoi 1849, ja sen tuloksena ilmestyi useita von Strussenfeltin kirjoittamia romaaneja Ridderstadin julkaisemassa sarjassa Nytt Kabinettsbibliothek. Lisäksi hän käänsi ranskalaisia ja englantilaisia romaaneja, George Sandia, Charles Dickensiä ja Charlotte Brontëa. Hän kirjoitti myös lehtiin Jönköpingsbladet ja Östgöta Correspondenten, ja myöhemmin hänestä tuli jälkimmäisen lehden Tukholman-kirjeenvaihtaja.

Ridderstadin vaatimus romaanikäännöksille oli, että tekstin on oltava viihdyttävää ruotsalaiselle lukijalle, tarkkuudella ei ollut niin väliä. Gunnel Furuland on vertaillut von Strussenfeltin käännöksiä samoista kirjoista tehtyihin uudempiin, ja vaikka nykykäännökset ovat tarkempia ja ehkä helppolukuisempia, hän pitää 150 vuoden takaisia yhä lukukelpoisina, ja häntä viehättää niiden antama aito ajankuva, jota uudemmat käännökset eivät tavoita.

Viimeiset vuodet von Strussenfelt asui Tukholmassa niukoissa oloissa.