Meitner, Lise (1878 - 1968) [sv]

Lise Meitner ( LEE-zə MYTE-nər, German: [ˈliːzə ˈmaɪtnɐ] ; born Elise Meitner, 7 November 1878 – 27 October 1968) was an Austrian-Swedish physicist who was one of those responsible for the discovery of the element protactinium and nuclear fission. While working on radioactivity at the Kaiser Wilhelm Institute of Chemistry in Berlin, she discovered the radioactive isotope protactinium-231 in 1917. In 1938, Meitner and her nephew, the physicist Otto Robert Frisch, discovered nuclear fission. She was praised by Albert Einstein as the "German Marie Curie".

Completing her doctoral research in 1905, Meitner became the second woman from the University of Vienna to earn a doctorate in physics. She spent most of her scientific career in Berlin, Germany, where she was a physics professor and a department head at the Kaiser Wilhelm Institute; she was the first woman to become a full professor of physics in Germany. She lost these positions in the 1930s because of the anti-Jewish Nuremberg Laws of Nazi Germany, and in 1938 she fled to Sweden, where she lived for many years, ultimately becoming a Swedish citizen.

In mid-1938, Meitner with chemists Otto Hahn and Fritz Strassmann at the Kaiser Wilhelm Institute found that bombarding thorium with neutrons produced different isotopes. Hahn and Strassmann later in the year showed that isotopes of barium could be formed by bombardment of uranium. In late December, Meitner and Frisch worked out the physics of such a splitting process. In their report in February issue of Nature in 1939, they gave it the name "fission". This principle led to the development of the first atomic bomb during World War II, and subsequently other nuclear weapons and nuclear reactors.

Meitner did not share the 1944 Nobel Prize in Chemistry for nuclear fission, which was awarded exclusively to her long-time collaborator Otto Hahn. Several scientists and journalists have called her exclusion "unjust". According to the Nobel Prize archive, she was nominated 19 times for the Nobel Prize in Chemistry between 1924 and 1948, and 30 times for the Nobel Prize in Physics between 1937 and 1967. Despite not having been awarded the Nobel Prize, Meitner was invited to attend the Lindau Nobel Laureate Meeting in 1962. She received many other honours, including the naming of chemical element 109 meitnerium in 1997 after her death.

Lise Meitner (17. november (levinud on ekslik sünnikuupäev 7. november) 1878 Viin – 27. oktoober 1968) oli silmapaistev Austria tuumafüüsik, kes koos Otto Frischiga kirjeldas 1939. aasta novembris esimesena tuumalõhustumise füüsikalis-teoreetilisi aluseid.

Lise Meitner (17. marraskuuta 1878 Wien, Itävalta-Unkari – 27. lokakuuta 1968 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta) oli itävaltalaissyntyinen fyysikko, joka tutki radioaktiivisuutta ja ydinfysiikkaa. Hän keksi ydinfission yhdessä Otto Hahnin kanssa.

Meitner opiskeli Wienin yliopistossa ja väitteli siellä fysiikan alan ensimmäisenä naistohtorina 1905. Väiteltyään hän siirtyi Berliinin yliopistoon, jossa opiskeli Max Planckin johdolla. Vastaperustettu Kaiser Wilhelm -instituutti tarjosi naistutkijalle työskentelymahdollisuuden. Siellä hän tutki radioaktiivisuutta yhdessä kemisti Otto Hahnin kanssa yli 30 vuoden ajan. Tutkimuksessaan he yhdistivät Meitnerin fysiikantiedot Hahnin kemiantietoihin. Vuonna 1918 he löysivät ensimmäisen pitkäikäisen isotoopin radioaktiivisesta alkuaineesta protaktiniumista. Vuonna 1929 Meitneristä tuli Saksan ylimääräinen professori Berliinin yliopistossa, samalla yliopiston ensimmäinen naisprofessori.

Kun neutroni oli keksitty 1930-luvulla, fyysikot alkoivat spekuloida, että pitäisi olla mahdollista luoda laboratoriossa uraania painavampia alkuaineita. Alkoi kilpajuoksu Enrico Fermin (Italia), Ernest Rutherfordin (Englanti), Irene Joliot-Curien (Ranska) työryhmien ja Meitner-Hahn-joukkueen (Saksa) välillä. Asianosaiset ajattelivat kilvan olevan akateemista tarkastelua, josta voi parhaimmillaan saada Nobelin – sovelluksista atomipommeihin ei puhuttu.^lähde?

Kun natsi-Saksa valtasi Itävallan vuonna 1938, juutalaista syntyperää oleva Meitner pakeni Ruotsiin. Meitner työskenteli Manne Siegbahnin laitoksella Tukholmassa, mutta sai kovin vähän tukea, osaksi Siegbahnin naisvastaisten mielipiteiden takia. Hän tapasi Hahnin salaa Kööpenhaminassa ja jatkoi kirjeenvaihtoa, mutta poliittisista syistä he eivät voineet tehdä yhteisjulkaisuja. Kirjeenvaihdosta käy ilmi, ettei Hahn uskonut atomin fission olevan mahdollista ennen kuin Meitner osoitti sen tapahtuneen. Hän oli ensimmäinen, joka keksi että atomin ydin voi hajota: uraanista tuli bariumia ja kryptonia, ja samalla vapautui neutroneita ja paljon energiaa, joka kompensoi massan pienenemistä. Vuonna 1944 Hahn sai kemian Nobelin fission keksimisestä. Monien mielestä palkinnosta osa olisi kuulunut Meitnerille. Hahnin mielestä löytö perustui hänen omiin kemian tutkimuksiinsa.

Vaikka Meitner ei saanut Nobelin palkintoa, niin alkuaine numero 109 nimettiin vuonna 1997 meitneriumiksi, mutta Hahn jäi ilman nimikkoalkuainetta.

Meitner muutti Cambridgeen 1960 ja kuoli siellä vuonna 1968 89-vuotiaana.

Lise Meitner (7. november 1878–27. oktober 1968) var ein austerriksk-svensk fysikar. Ho gjorde framtredande studium i kjernefysikk og radioaktivitet, men opplevde motgang gjennom å vera av delvis jødisk opphav i Det tredje riket, og ved at ho var kvinne i ei tid der mange meinte hennar kjønn ikkje hadde noko å gjera innan naturvitskap.

I dag vert Lise Meitner sett på som ei av dei mest produktive kvinnelege forskarane i det 20. hundreåret. Ho hadde ein sentral rolle i arbeidet med fisjon, og det var ho som først forstod kva som skjedde når ein sendte nøytron mot uran. Albert Einstein var ein av vitskapsmennene som hadde stor respekt for Meitner, og han kalla henne «vår madame Curie». I ettertid er Meitner blitt kjend for ikkje å ha blitt tildelt nokon nobelpris, medan kollegaen Otto Hahn fekk Nobelprisen i kjemi for arbeidet med fisjon i 1945.

Lise Meitner, egentligen Elise Meitner, född 7 november 1878 i Wien, Österrike, död 27 oktober 1968 i Cambridge, var en österrikisk-svensk fysiker inom radioaktivitet och kärnfysik. Lise Meitner har gått till fysikhistorien genom att i december 1938, vid tolkningen av försök utförda av Otto Hahn, lansera den revolutionerande hypotesen att kärnklyvning uppstår då uran utsätts för neutronbestrålning.

Hypotesen bekräftades redan i januari 1939, vid ett experiment utfört av hennes systerson Otto Robert Frisch. Den epokgörande upptäckten var fundamental för utnyttjandet av kärnenergi och initierade den process, som drygt sex år senare ledde fram till atombomben.

Under 22 år, 1938–1960, var Meitner bosatt i Sverige. Hon fick inte dela Nobelpriset i kemi med Otto Hahn, som denne tilldelades 1944 för upptäckten av nukleär fission. Ett flertal forskare har kallat hennes utestängande från priset för en "orättvisa" och Meitner har postumt tilldelats en mängd hedersbetygelser, däribland grundämnet meitnerium som är uppkallat efter henne.