Erik Eriksson, kung av Sverige ( - 1250) [sv]

Eric XI the Lisp and Lame Swedish: Erik Eriksson or Erik läspe och halte; Old Norse: Eiríkr Eiríksson (1216 – 2 February 1250) was King of Sweden in 1222–29 and 1234–50. Being the last ruler of the House of Eric, he stood in the shadow of a succession of powerful Jarls, especially his brother-in-law Birger Jarl, whose descendants ruled as kings after his death.

Erik Eriksson ehk Erik XI, hiljem on teda nimetatud ka Erik Kokutav ja Lombakas (1216 Taanis – 2. veebruar 1250) oli Rootsi kuningas esmalt alaealisena 1222–1229 ja hiljem alates 1234 kuni oma surmani.

Erik XI-ks on teda nimetatud üksnes tagantjärele. Ta ise nimetas ennast Erik III-ks . Ta oli kuningas Erik Knutssoni ainus poeg.

Erik sündis pärast oma isa surma ja asus kuningatroonile 1222 pärast kuningas Johan Sverkersson noorema surma. Juba 1216, kui Johan Sverkersson kuningaks valiti, tahtis paavst vastsündinud Erikut Rootsi monarhiks. Rootsi kõrgülikud eelistasid siiski Johanit, kes siis oli 15-aastane ja seega küps ise otsustama.

Pärast 7 aastat troonil alaealisena kukutati Erik võimult pärast lüüasaamist Olustra lahingus aastal 1229. Rootsit oli selle aja jooksul juhtinud nõukogu, millesse kuulus võimu haaranud Knut Holmgersson hüüd nimega Pikk. Aastal 1234 Knut II suri ja Erikust sai taas kuningas. Ta püsis troonil kuni oma surmani (1250). Eriku valitsemise ajast (1224) pärineb Rootsi kuninglik vapp. Vapil on kujutatud kolme kroonitud leopardi.

Tema jarliks oli esmalt Ulf Fase ja pärast Birger jarl ehk Birger Magnusson, kes oli abielus Eriku õe Ingeborg Eriksdotteriga.

Erik oli abielus Katarina Sunesdotteriga Bjälbo suguvõsast, kuningas Sverker Karlsson noorema tütretütrega. Ta suri lastetult ja on maetud Varnhemi kloostrikirikusse.

Eriku kroonika kohaselt oli kuningas Erik lombakas ja kokutas. Sellest lähtudes on teda edaspidi kirjanduses nimetatudki ”Erik Lombakaks ja Kokutajaks”.

Eerik XI Eerikinpoika (Sammalkieli ja Nilkuttaja, ruots. Erik den läspe och halte; 1216 – 2. helmikuuta 1250) oli Ruotsin kuningas vuosina 1222–1229 ja 1234–1250.

Hieman rammasta Eerik Sammalkielestä tehtiin kuningas noin 6-vuotiaana vuonna 1222, kun Juhana Sverkerinpoika kuoli, eikä ketään muuta kuninkaanpoikaa ollut hengissä. (Ruotsin tapaoikeus asetti kuninkaina olleiden pojat etusijalle kuninkaanvaalissa - vasta jos kuninkaanpoikia ei ole yhtään jäljellä, valinnan perinteisesti katsottiin voivan mennä sitä kaukaisemmalle sukulaiselle.) Hän oli vielä alaikäinen, ja neuvosto hallitsi hänen sijastaan. Erinäisten kapinallisten joukko voitti Olustran taistelussa vuonna 1229 Eerikin joukot jolloin voittajat syrjäyttivät 12-vuotiaan Eerikin ja kukistivat tämän hallituksen. Eerik pakeni Tanskaan. Eerikin valtaneuvoston jäsenenä ja kenties johtajana toiminut sukulaismies, jo täysi-ikäinen Knuut Pitkä valittiin uudeksi kuninkaaksi Eerikin sijaan. Luotettavat lähteet eivät kerro, oliko Knuut näitä kapinallisia vaiko oli hänen valintansa kompromissin tulosta.

Liikanimensä ”Sammalkieli” (oik. ”Sammalkieli ja ontuja”/nilkuttaja) Eerik on saanut jälkikäteen. Eerikinkronikan mukaan hänen puheensa sammalsi, ja sen lisäksi hän ontui.

Knuutin kuoltua vuonna 1234, vaikka Knuutin vanhin poika Holmger yritettiin asettaa isänsä seuraajaksi kuninkaana, kuitenkin nyt 17-vuotiaasta Eerikistä tuli taas kuningas. Tämän tärkeänä taustana oli jaarlisuvun pääosan asettuminen Eerikin taakse, mikä sinetöitiin noin vuonna 1234 solmitulla avioliitolla: Eerikin sisaren Ingeborgin naittamisella jaarlisuvun nuorelle Birger Maununpojalle (joka sittemmin teki Nevajoelle ja Hämeeseen sotaretkiä). Hallitsijan järjestysluku: Eerik ilmoitti eräässä julistuksessa itse olevansa kolmas tämänniminen Ruotsin kuningas. Kolmas Eerik hän oli omassa dynastiassansa, mutta jo ennen tätä dynastiaa Ruotsilla oli ollut muutamakin Eerik-niminen kuningas, ei tosin kymmentä.

Todellinen valta oli tosin (Holmgerin sukulaismiehen) jaarli Ulf fasen käsissä, jonka oli jaarliksi nimittänyt jo Knuut Pitkä. Holmger Knuutinpojan tukijat nousivat täyteen kapinaan 1247 ja jaarli Ulf ryhtyi suosimaan heitä. Pian Ulf kuoli (1247). Tässä kapinatilanteessa Eerikin lanko Birger, josta tehtiin uusi valtakunnanjaarli, johti Eerikin hallituksen puolelta toimintaa ja kapinan kukistamista (Holmger teloitettiin 1248 ja Skoklosterin luostarissa hänestä ryhdyttiin propagoimaan marttyyripyhimystä). Todellinen valta Ruotsissa olikin siitä lähtien Eerikin langon Birger-jaarlin käsissä.

Eerik kuoli ilman perillistä (eli lapsettomana) vuonna 1250, ja hänen seuraajansa oli hänen sisarensa Ingeborg Eerikintyttären ja Birger-jaarlin vanhin poika Valdemar. Eerik kuvataan heikoksi, mutta viisaaksi hallitsijaksi, joka tunsi omat puutteensa ja hallitsi Birgerin kautta.^lähde?

Eerik Eerikinpojan hallituskaudella tehtiin Hämeeseen Birgerin (joka tällöin ei vielä ollut jaarli) johtama ristiretki, joka vahvisti Ruotsin valta-aseman Suomessa: Hämeeseen pystytettiin Ruotsin vallan linnoitettu tukikohta, ensimmäinen Hämeen linna, ja siitä eteenpäin, jo aiemmin Ruotsin vaikutusyhteyteen käytännössä päätynyt Varsinais-Suomi ja Satakunta, ei enää voinut päästä helposti alamaisuudesta irti.

Erik Eriksson (oegentligt kallad Erik XI) senare även kallad Erik läspe och halte, var kung av Sverige. Han föddes 1216 och avled 2 februari 1250. Erik var svensk kung som omyndig åren 1222–1229, och sedan under en andra period från 1234 fram till sin död. Han var den ende kände sonen till kung Erik Knutsson och föddes efter faderns död. Erik Eriksson var också den sista regerande medlemmen av den Erikska ätten.