høymiddelalder (1130 e. Kr. - 1350 e. Kr.)

The High Middle Ages, or High Medieval Period, was the period of European history that lasted from around AD 1000 to 1250. The High Middle Ages were preceded by the Early Middle Ages and were followed by the Late Middle Ages, which ended around AD 1500 (by historiographical convention).

Key historical trends of the High Middle Ages include the rapidly increasing population of Europe, which brought about great social and political change from the preceding era, and the Renaissance of the 12th century, including the first developments of rural exodus and urbanization. By 1250, the robust population increase had greatly benefited the European economy, which reached levels that would not be seen again in some areas until the 19th century. That trend faltered during the Late Middle Ages because of a series of calamities, most notably the Black Death, but also numerous wars as well as economic stagnation.

From around 780, Europe saw the last of the barbarian invasions and became more socially and politically organized. The Carolingian Renaissance stimulated scientific and philosophical activity in Northern Europe. The first universities started operating in Bologna, Oxford, Paris, Salamanca, Cambridge and Modena. The Vikings settled in the British Isles, France and elsewhere, and Norse Christian kingdoms started developing in their Scandinavian homelands. The Magyars ceased their expansion in the 10th century, and by the year 1000, a Christian Kingdom of Hungary had become a recognized state in Central Europe that was forming alliances with regional powers. With the brief exception of the Mongol invasions in the 13th century, major nomadic incursions ceased. The powerful Byzantine Empire of the Macedonian and Komnenos dynasties gradually gave way to the resurrected Serbia and Bulgaria and to a successor crusader state (1204 to 1261), who continually fought each other until the end of the Latin Empire. The Byzantine Empire was reestablished in 1261 with the recapture of Constantinople from the Latins, though it was no longer a major power and would continue to falter through the 14th century, with remnants lasting until the mid 15th century.

In the 11th century, populations north of the Alps began a more intensive settlement, targeting "new" lands, some of which areas had reverted to wilderness after the end of the Western Roman Empire. In what historian Charles Higounet called the "great clearances", Europeans cleared and cultivated some of the vast forests and marshes that lay across much of the continent. At the same time, settlers moved beyond the traditional boundaries of the Frankish Empire to new frontiers beyond the Elbe River, which tripled the size of Germany in the process. The Catholic Church, which reached the peak of its political power around then, called armies from across Europe to a series of Crusades against the Seljuk Turks. The crusaders occupied the Holy Land and founded the Crusader States in the Levant. Other wars led to the Northern Crusades. The Christian kingdoms took much of the Iberian Peninsula from Muslim control, and the Normans conquered southern Italy, all part of the major population increases and the resettlement patterns of the era.

The High Middle Ages produced many different forms of intellectual, spiritual and artistic works. The age also saw the rise of ethnocentrism, which evolved later into modern national identities in most of Europe, the ascent of the great Italian city-states and the rise and fall of the Islamic civilization of Al-Andalus. The rediscovery of the works of Aristotle, at first indirectly through medieval Jewish and Islamic philosophy, led Maimonides, Ibn Sina, Ibn Rushd, Thomas Aquinas and other thinkers of the period to expand Scholasticism, a combination of Judeo-Islamic and Catholic ideologies with the ancient philosophy. For much of this period, Constantinople remained Europe's most populous city, and Byzantine art reached a peak in the 12th century. In architecture, many of the most notable Gothic cathedrals were built or completed around this period.

The Crisis of the Late Middle Ages began at the start of the 14th century and marked the end of the period.

Kõrgkeskaeg oli Lääne-Euroopas vara- ja hiliskeskaja vaheline periood 11., 12., ja 13. sajandil (1000–1300). Selle aja kiire Euroopa elanikkonna kasv tõi enesega suuri sotsiaalseid ja poliitilisi muutusi. Elanikkonna kasv oli seotud Keskaja Kuuma Ajaga (900–1300), mis oli eelduseks põllumajanduse arengule ja toitumuse paranemisele. Rahvaarvu ja põllumajandussaaduste kasv sai aluseks sel ajal toimunud linnaelu taastumisele ja linnastumisele.

Teistes piirkondades ja ka Eestis on keskaeg piiritletud eelnevast erinevalt. Eesti keskaja alguseks loetakse alles Põhjala ristisõdade lõppu Eestis 13. sajandi teise veerandi algul, kui siinne territoorium sai allutatud Taani Kuningriigi ja Mõõgavendade ordu võimu all.

Sydänkeskiaika oli keskiajan jakso vuosina 1000–1300. Sitä edelsi varhaiskeskiaika vuosina 500–1000 ja seurasi myöhäiskeskiaika vuosina 1300–1500.

1000-luvun alussa myös vieraat kansat lopettivat osittain hyökkäyksensä. Viikingit asettuivat ryöstämisen sijasta paikoilleen, esimerkkinä siitä on Normandian perustaminen 900-luvun alussa. Muslimit hajaantuivat, joka pienensi hiukan heidän uhkailuaan. Muiden valtioiden hyökkääjien uhkan kadottua Eurooppa vahvistui siirtyen puolustuksesta hyökkäykseen. Euroopassa oli jälleen suhteellisen rauhallista verrattuna edellisiin vuosisatoihin, mikä sai kaupankäynnin toimimaan ja kaupungistumisen pääsemään vauhtiin. Pikkuruhtinaiden keskinäiset taistelut jatkuivat kuitenkin vielä, sillä kuninkailla ei ollut tarpeeksi voimaa lopettaa heidän taisteluitaan. Katolinen kirkko alkoi painostamaan pikkuruhtinaita rauhaan, sillä sotivat ruhtinaat varastivat silloin tällöin myös kirkon luostareita saadakseen rahaa sodankäyntiä varten. Ruhtinaiden sodista oli kuitenkin eniten haittaa maanviljelijöille, koska maatalousvaltaisessa taloudessa viholliselle aiheutettiin eniten vahinkoa tuhoamalla hänen alustalaisensa; peltoja poltettiin ja maanviljelijät surmattiin.

Vuonna 989 Bordeauxin arkkipiispa Gunbald julisti Pax Dein, eli jumalanrauhan, joka kielsi ankarasti kaikki hyökkäykset pappeja ja köyhiä vastaan kirkonkirouksen uhalla. 1000-luvulla jumalanrauhaa laajennettiin Jumalan aselevolla. 27 vuotta myöhemmin katolinen kirkko määräsi ankarasti pitämään sotimisesta taukoa viikonlopun ajan lauantai-illasta maanantaiaamuun saakka. Myöhemmin aikaa pidennettiin keskiviikkoillasta maanantaiaamuun. Sen lisäksi sotiminen kiellettiin kirkollisina juhlapyhinä. Tämän jälkeen sotiminen oli sallittua vain 80 päivänä vuodessa. Määräykset muuttuivat yhä ankarammiksi, ja lopulta myös hyökkäykset kauppiaita, ristiretkeilijöitä ja pyhiinvaeltajia vastaan kiellettiin kirkonkirouksen uhalla.

Sydänkeskiajalla sekä ritariluokka että ritarikunnat kehittyivät. Varsinkin ristiretket vaikuttivat paljon ritariuden kehittymiseen. Pienruhtinaiden sotimishalut eivät kuitenkaan juuri vähentyneet katolisen kirkon Jumalanrauhan vuoksi. Lopulta pienruhtinaat yhdistyivät kirkon siunaamiin ristiretkiin, joiden tarkoituksena oli vapauttaa Pyhä maa muslimien vallan alta. Ristiretkien ansiosta kehittyivät myös ritarikunnat. Yhteensä ristiretkiä järjestettiin kahdeksan: ensimmäinen vuosina 1095–1101, ja viimeinen vuonna 1270.

Hyvin rauhallinen ajanjakso antoi vauhtia kaupankäynnille sekä kaupunkien laajenemiselle. 1150-luvulla saksalaiset kaupungit liittoutuivat keskenään. Liitolle annettiin nimeksi Hansa. Hansasta tuli kuitenkin löyhä kauppiaiden välinen liitto, jolla ei koskaan ollut johtajaa, vaan päätökset päätettiin epäsäännöllisesti Hansapäivien aikana. Ensimmäisiä Hansan kaupunkeja olivat Lyypekki ja Hampuri. Hansan valta kasvoi, ja lopulta saksalaiset hallitsivat koko Itämeren kauppaa lähes yksinään. Hansa myös vauhditti kaupungistumista ja perusti suuren määrän uusia kaupunkeja.

Høgmellomalderen er ei periode av europeisk historie, den midtre delen av mellomalderen (etter tidleg mellomalder og før seinmellomalderen). Høgmellomalderen er rekna å ha omfatta 1000-talet og 1200-talet.

I dette tidsrommet såg Vest-Europa større stabilitet og vekst. Det blei fleire menneske, klimaet var varmt og gunstig for jordbruk, og skog- og myrområde blei rydda og folkesette. Det blei bygd ei rekkje kyrkjer i ny gotisk stil.

Barbarinvasjonar og vikingraid var stort sett slutt, og det blei utvikla statar i Norden og Ungarn, rike bystatar i Italia, og tidlegare statar som Frankarriket voks og fornya seg. Bortsett frå mongolinvasjonane kom ingen større trugsmål utanfrå. I staden oppfordra den katolske kyrkja kristne europearar til å ta tilbake landområde som var blitt muslimske gjennom Reconquista og fleire krosstog i Midt-Austen.

Högmedeltiden kallas den mest expansiva delen av medeltiden som i Västeuropa inföll cirka 1000–1300 och i  nordisk historia cirka 1200–1350, vilket överlappar med Folkungatiden i Sverige (1250–1389). Högmedeltiden föregås av äldre medeltid, och följs av senmedeltiden.

Högmedeltiden har karakteriserats som en i många avseenden framgångsrik period för den framväxande europeiska civilisationen. I början av 1000-talet gjordes många uppfinningar och förbättringar inom jordbruket; mer jord odlades upp, vilket ledde till en stark befolkningstillväxt. Den kristna kyrkan reformerades och stärkte sin position i samhället och i relation till världsliga furstar. Påven hävdade sin ensamrätt att utse präster och biskopar, vilket ledde till den så kallade investiturstriden. I slutet av 1090-talet organiserades de första av de många korstågen i syfte att erövra Jerusalem och andra kristna städer i bland annat Palestina, som vid den tiden kontrollerades av muslimska härskare.

Under 1100-talet anlades en stor mängd nya städer, den första större urbaniseringen i Europa sedan antiken. De var små i jämförelse med städer i samtida civilisationer i Asien, men stadskartan i Europa fick den form den skulle ha ända till slutet av den tidigmoderna perioden. Det uppfördes även en stor mängd nya katedraler, bland andra Notre-Dame i Paris. I mitten av 1100-talet kom den nya, lättare och ljusare gotiska stilen. De första universiteten grundades och nya tankeskolor, som skolastiken, växte fram inom ramen för kyrkoväsendet.

I svensk historieskrivning, där själva medeltiden inte anses börja förrän 1050, är högmedeltiden en mycket kortare period som räknas ungefär från 1250 till 1350, efter äldre medeltid.