Hamilton, Anthony count (1646 - 1720)

Anthony Hamilton PC (Ire) (c. 1645 – 1719), also known as Antoine and comte d'Hamilton, was a soldier and a writer. As a Catholic of Irish and Scottish ancestry, his parents brought him to France in 1651 when Cromwell's army overran Ireland.

At the Restoration the family moved to England and lived at Whitehall. When Catholics were excluded from the army, Anthony followed his brother George into French service and fought in the Franco-Dutch War (1672–1678). He was wounded in the Battle of Entzheim. After the accession of the Catholic James II in 1685, he joined the Irish Army and fought for the Jacobites in the Williamite War (1689–1691). He saw action in the battles of Newtownbutler and the Boyne. The defeat led him to his last French exile.

In France Hamilton lived at the exile court at Saint-Germain-en-Laye where he became a courtier, poet, and writer. He chose French as his language and adopted a light and elegant style, seeking to amuse and entertain his reader. He wrote the Mémoires du Comte de Grammont, which focuses on the time his brother-in-law Philibert de Gramont spent at the court of Charles II. These memoirs are a classic of French literature and a source for the history of the Stuart Restoration. Hamilton also wrote many letters, poems, and five tales.

Antoine Hamilton (s. Anthony Hamilton, 1646–1720) oli irlantilaissyntyinen aatelismies, sotilas ja kirjailija, joka vaikutti pääasiassa Ranskassa. Hän palveli sekä Ranskan että Englannin armeijoissa. Hänet muistetaan lankonsa Philibert de Gramontin elämäkerrasta sekä itämaisista romansseistaan.

Hamilton syntyi Roscreassa, mutta vietti ensimmäiset neljä elinvuottaan Ranskassa, minne hänen katolinen perheensä pakeni Kaarle I:n teloitusta seuranneita vainoja. Kaarle II:n noustua valtaan 1661 Hamiltonit palasivat Englantiin ja Anthony sai ystäviä hovista. Vuodesta 1668 alkaen hän palveli brittiläisessä joukko-osastossa Ranskan armeijassa ja osallistui Ranskan–Hollannin sotaan.

Vuosina 1685–1690 Hamilton palveli Englannin armeijassa, mutta palasi myöhemmin Ranskaan, missä hän vietti enimmän osan jäljellä olleista elinvuosistaan ja kirjoitti elämäkertateoksen Mémoires du comte de Grammont, joka otsikkonsa mukaan keskittyi ”erityisesti kreivi Gramontin lemmekkäisiin vaiheisiin Englannin kuninkaan Kaarle II:n hovissa”. Se julkaistiin Hollannissa vuonna 1713, ja kirja väitti olevansa Gramontin itsensä sanelema.

Vuosina 1694–1715 Hamilton kirjoitti Tuhannen ja yhden yön inspiroimana neljä itämaista kertomusta. Niiden yleisönä oli Hamiltonin ystävätär Henrietta Bulkley ja muu lähipiiri, ja ne levisivät käsikirjoituksina vuoteen 1730, jolloin ne julkaistiin ensi kertaa painetussa muodossa. Hamiltonin kertomukset olivat tyyliltään parodisia ja jopa surrealistisia, ja ne olivat ensimmäisiä Tuhannesta ja yhdestä yöstä tehtyjä eurooppalaisia jäljitelmiä. Julkaisun jälkeen Hamiltonin kertomuksista tuli erittäin suosittuja ja muut kirjailijat julkaisivat vastaavia teoksia satamäärin.