Liszt, Franz (1810 - 1886)

Franz Liszt (22 October 1811 – 31 July 1886) was a Hungarian composer, virtuoso pianist, conductor and teacher of the Romantic period. With a diverse body of work spanning more than six decades, he is considered to be one of the most prolific and influential composers of his era, and his piano works continue to be widely performed and recorded.

Liszt gained renown during the 1830s for his skill as a pianist. Regarded as one of the greatest pianists of the time, he toured Europe during the 1830s and 1840s, often playing for charity. In these years, Liszt developed a reputation for his powerful performances as well as his physical attractiveness. In a phenomenon dubbed "Lisztomania", he rose to a degree of stardom and popularity among the public not experienced by the virtuosos who preceded him.

During this period and into his later life, Liszt was a friend, musical promoter and benefactor to many composers of his time, including Hector Berlioz, Frédéric Chopin, Robert Schumann, Clara Schumann and Richard Wagner, among others. Alongside Wagner, Liszt was one of the most prominent representatives of the New German School, a progressive group of composers involved in the "War of the Romantics" who developed ideas of programmatic music and harmonic experimentation.

Liszt taught piano performance to hundreds of students throughout his life, many of whom went on to become notable performers. He left behind an extensive and diverse body of work that influenced his forward-looking contemporaries and anticipated 20th-century ideas and trends. Among Liszt's musical contributions were the concept of the symphonic poem, innovations in thematic transformation and impressionism in music, and the invention of the masterclass as a method of teaching performance. In a radical departure from his earlier compositional styles, many of Liszt's later works also feature experiments in atonality, foreshadowing developments in 20th-century classical music.

Ferenc Liszt [f'äränts list] (ka Franz Liszt [frants list]; 22. oktoober 1811 Doborján, Ungari kuningriik (tänapäeval Raiding, Austria) – 31. juuli 1886 Bayreuth, Baieri kuningriik) oli Ungari pianist ja helilooja, ungari rahvusliku koolkonna rajaja muusikas. Teda loetakse üheks 19. sajandi suurimaks klaverivirtuoosiks ja sümfoonilise poeemi loojaks.

Ta oli oma aja parimaid pianiste ning andis palju kontserte Euroopas (sh Eestis), kus saalid olid alati rahvast täis, et kuulata ta mängu. Ta kirjutas palju klaverimuusikat. Ta arendas ka klaverimängu tehnikat, seades uued standardid tuleviku jaoks. Oma heliloomingus kasutas ta tihti moodsaid ideid. Ta oli ülimalt virtuooslik, jõuline, rõhutas efekte, kasutas klaverit nagu orkestrit. Ta oli väga abivalmis inimene ning aitas oma kaasaegsetel heliloojatel rohkem kuulsust saavutada, mängides oma kontsertidel nende teoseid.

Franz (Ferenc) Liszt [ˈlist] (22. lokakuuta 1811 Doborján, Sopron, Unkarin kuningaskunta – 31. heinäkuuta 1886 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta, Saksan keisarikunta) oli unkarilainen säveltäjä ja pianovirtuoosi. Hän on 1800-luvun taidemusiikin keskeisimpiä hahmoja.

Liszt kehitti merkittävästi pianonsoiton tekniikkaa ja vaikutti esiintymiskäytäntöihin. Säveltäjänä hän oli uudistuksellinen, ja hän loi sävelrunon teostyypin sekä teoksiin syklisen rakenteen. Lisztin tunnetuimpia sävellyksiä ovat h-molli-sonaatti, kaksi pianokonserttoa, kansanmusiikkiin perustuvat unkarilaiset rapsodiat, pianoteokset Années de pèlerinage (”Vaellusvuodet”) ja transsendentaaliset etydit, Faust- ja Dante-sinfoniat sekä lukuisat sävelrunot, joista tunnetuin lienee ”Les Préludes”. Liszt sovitti teoksia pianolle, kuten Beethovenin sinfoniat ja Schubertin liedejä, sekä sävelsi urku- ja kuoromusiikkia.

Lisztin hyvin laajasta sävellystuotannosta vain suhteellisen pientä osaa esitetään säännöllisesti konserteissa. Useissa Lisztin pianoteoksissa ilmenee hänen huippuun kehitetty soittotekniikkansa. Toisaalta hän sävelsi myös helpompia kappaleita, joiden esittäminen onnistuu muiltakin kuin ammattilaisilta. Tunnetuimmat Lisztin työt edustavat varsin selkeää romantiikkaa, joskin tietty omaleimaisuus on niissä aina läsnä. Osa Lisztin töistä liittyy myös unkarilaiseen nationalismiin.

Liszt oli pioneeri temaattiseksi muunnokseksi kutsutussa tekniikassa. Se oli teemaa kehittävä sävellystekniikka, joka perustui perinteisempään variaatiotekniikkaan sekä Wagnerin usein käyttämään johtoaiheeseen (Leitmotif). Liszt olikin ainoa aikalainen, jonka vaikutuksen Wagner myönsi omaan musiikkiinsa. Lisztin sävellystyyliä arvosteltiin jyrkästi hänen elinaikanaan – ongelmana pidettiin erityisesti Lisztin uudenlaista soinnutusta ja uudenlaisia sointukulkuja –, mutta 1900-luvulla se on hyväksytty laajalti.

Viimeisinä vuosinaan Liszt ei keskittynyt enää niinkään taituritekniikkaan vaan kokeellisiin harmonioihin. Jotkin Lisztin myöhemmät teokset, kuten Bagatelli ilman sävellajia, ennakoivat myöhempää atonaalisuutta. Lisztiä on pidetty myös impressionismin ennakoijana. Esimerkkinä tästä on Années de pèlerinagen kappale ”Les jeux d’eaux à la Villa d’Este”. Lisztin ainakin vuoteen 1885 asti työstämä tutkimus modernista harmoniasta ei kuitenkaan valmistunut koskaan ja sen käsikirjoituksetkin katosivat.

Lisztin uran pianistina on nähty antaneen mallin häntä seuranneille esiintyville taiteilijoille. Hänen sanotaan aloittaneen konsertit, joissa kuullaan vain pianomusiikkia: aiemmin konserteissa oli mukana aina myös lauluja tai kamarimusiikkia. Näin Liszt nosti pianon asemaa soitinten joukossa. Lisäksi Lisztin on väitetty olleen ensimmäinen soolopianisti, joka soitti koko laajan ohjelmansa ulkomuistista. Hänen tapansa asettaa flyygeli tietyssä kulmassa yleisöön kansi auki jäi pysyväksi. Lisztin kyky lukea musiikkia nuoteista ja soittaa monimutkaisetkin kappaleet lähes välittömästi oli hämmästyttävä. Hän soitti Edvard Griegin pianokonserton ensi näkemältä (prima vista) Griegin pikaisesti esiteltyä teoksen Lisztille heidän tavatessaan. Grieg oli kieltäytynyt soittamasta teostaan Lisztille pyynnöstä huolimatta, koska ei ollut harjoitellut sitä mielestään riittävästi. Lisztin kerrotaan sanoneen, että voi näyttää kuulijoille, ettei hänkään ole sitä harjoitellut. Soittaessaan Liszt esitti Griegille huomioita teoksesta.

Lisztiä on luonnehdittu Paganinin jälkeen ensimmäiseksi todelliseksi musiikin megatähdeksi, joka sai yleisöjoukot pauloihinsa ja erityisesti naiskuulijat haltioitumaan. Esitysten jälkeen kuulijat saattoivat kamppailla pianistin flyygelin kannelle jättämästä vesilasista tai keräillä tämän taiteilijalämpiöön jättämiä sikarintumppeja.

Franz Liszt, òg kalla Ferenc Liszt (22. oktober 1811–31. juli 1886) var ein ungarsk pianovirtuos og komponist.

Franz Liszt, född 22 oktober 1811 i Raiding i dåvarande Kungariket Ungern i kejsardömet Österrike (i förbundslandet Burgenland tillhörande Österrike sedan 1921), död 31 juli 1886 i Bayreuth, Bayern, var en ungersk-österrikisk kompositör i den nytyska skolan och berömd som ovanligt skicklig pianovirtuos. Franz Liszt döptes som Franciscus, då Ungerns officiella språk fram till 1844 var latin. Han var far till Cosima Wagner och morfar till Siegfried Wagner, och kusin till juristen Franz von Liszt.

Franz Liszts etnicitet är omtvistad (se detta stycke) men anses i regel vara ungersk ungefär till hälften, eftersom hans mor Maria (1788–1866) hade tysk-österrikisk härstamning, med mormodern född i Bayern. Faderns familj härstammade från österrikare som nyligen börjat kalla sig ungerska, likt övrig överklass av varierande etnicitet i det ungerska riket. Det finns även uppgifter om slovakiskt påbrå hos hans farmorsfar. Ibland ser man också den delvis ungerska namnformen Liszt Ferencz som han själv kunde använda (eller Liszt Ferenc i modern ungerska). I Ungern betraktas Liszt som en "nationalklenod", och har hedrats på många vis, bland annat med namnet på flygplatsen i Budapest. Han brukade kallade sig själv "ungrare" ("je suis hongrais"), men han lärde sig aldrig tala ungerska, trots försök i 70-årsåldern. Hans modersmål var tyska, men han övergick efter bosättning i Paris till franska som förstaspråk, exempelvis i brev till sin tyskspråkiga mor, likt en stor del av den tidens europeiska adel, vilket hade prestige. Han talade även italienska flytande, gott latin och i någon mån engelska.