Slaget ved Storkyro (1714)

The Battle of Napue or the Battle of Storkyro / Isokyrö (Finnish: Napuen taistelu, Swedish: Slaget vid Storkyro, Russian: Битва при Лапполе) was fought on 19 February 1714 (O.S.) / 2 March 1714 (N.S.) at the villages of Napue and Laurola in the Isokyrö parish of the Swedish Empire (modern Finland) between the Swedish Empire and the Tsardom of Russia. It was the final land battle of the Finnish campaign in the Great Northern War. The Swedish detachment, consisting almost entirely of Finnish troops, were defeated by the numerically superior Russian force. As a result, all of Finland fell under Russian military occupation for the rest of the War; a seven-year period of hardship known in Finland as the Great Wrath.

Napuen taistelu oli suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu. Se käytiin Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714. Ruhtinas Mihail Golitsynin johtamat venäläiset saivat siinä merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista ja heitä avustaneista pohjalaisten talonpoikien nostoväkijoukoista. Taistelusta on katsottu alkaneen isonvihan aika.

Slaget ved Storkyro vart utkjempa 2. mars 1714 nær landsbyen Napo (finsk Napue) i Storkyro sokn (finsk Isokyrö) i Österbotten i Det svenske imperiet (i dagens Finland) mellom ein svensk og ein russisk arme under den store nordiske krigen.

Den svenske styrken, som bestod av nesten heile den finske styrken, vart øydelagd av den langt større russiske styrken. Som følgje av dette vart heile Finland okkupert av Russland resten av krigen, ei hard tid som i Finland vert kalla den store ufreden.

Slaget vid Storkyro (eller Slaget vid Napo, finska: Napue, ryska: Lappola) i Finland under stora nordiska kriget ägde rum den 19 februari 1714. Den svenske befälhavaren Armfeldt hade retirerat till byn Storkyro och inväntade ryssarna. Trots den finska vinterns hårda förhållanden fortsatte ryssarna sin offensiv.