Kangxi (1654 - 1722)

The Kangxi Emperor (4 May 1654 – 20 December 1722), also known by his temple name Emperor Shengzu of Qing, personal name Xuanye, was the third emperor of the Qing dynasty, and the second Qing emperor to rule over China proper, reigning from 1661 to 1722. His reign of 61 years makes him the longest-reigning emperor in Chinese history and one of the longest-reigning rulers in history. He is considered one of China's greatest emperors.

The third son of the Shunzhi Emperor, Kangxi was enthroned at the age of seven while actual power was held for six more years by the Four Regents nominated by his father. After assuming personal rule, Kangxi's attempt to revoke the fiefdoms of feudal princes sparked the Revolt of the Three Feudatories, which he suppressed. He also forced the Kingdom of Tungning in Taiwan and Mongols in the north and northwest to submit to Qing rule, and launched an expedition that incorporated Tibet into the empire. Domestically, he initially welcomed the Jesuits and the propagation of Catholicism in China, but tolerance came to an end as a result of the Chinese Rites controversy. Later in his reign, Kangxi became embroiled in a prolonged succession dispute. He died in 1722 at the age of 68 and was succeeded by his fourth son, who assumed the throne as the Yongzheng Emperor.

The Kangxi Emperor's reign brought about long-term stability and relative wealth after years of war and chaos. He initiated the period known as the High Qing era (or the "Prosperous Era of Kangxi and Qianlong"), which lasted for several generations after his death. His court also accomplished such literary feats as the compilation of the Kangxi Dictionary, the Complete Tang Poems poetry anthology, and the Complete Classics Collection of Ancient China.

Kangxi (康熙 (Kāngxī); 4. mai 1654 – 20. detsember 1722) oli kolmas Hiina keiser Qingi (Mandžu) dünastiast ja teine Qingi keiser, kes valitses kogu Hiina üle (valitses 7. veebruarist 1661 kuni 20. detsembrini 1722).

Ta oli üks suuremaid keisreid Hiina ajaloos. Tema valitsemisaeg oli kõige pikem (61 aastat). Tõsi küll, ta astus troonile 8-aastaselt, ning algul valitsesid tema eest neli hooldajat ja tema vanaema, regent Xiaozhuangwen.

Keisari Kangxi (kiin. 康熙帝, 4. toukokuuta 1654 – 20. joulukuuta 1722), alku­peräiseltä nimeltään Xuanye (kiin. 玄燁), oli mantšulaisen Qing-dynastian neljäs keisari ja toinen tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija vuosina 1661–1722.

Kangxi oli ensimmäinen Pekingissä ja samalla ensimmäinen Mantšurian ulkopuolella, vanhastaan varsinaiseksi Kiinaksi kutsutulla alueella syntynyt Qing-dynastian keisari. Hänen 61-vuotinen hallitsija­kautensa on Kiinan historian pisin, joskin hänen pojanpoikansa, Qianlong, hallitsi de facto vielä kauemmin. Valtaistuimelle noustessaan hän oli kuitenkin vasta kuusivuotias, ja tosiasiallinen hallitsija hänestä tuli vasta myöhemmin. Hallitsijan tehtäviä toimittivat aluksi neljä sijais­hallitsijaa sekä Kangxin isoäiti, leskikeisarinna Xiaozhuang.

Kangxia pidetään yhtenä Kiinan huomattavimmista keisareista. Hän vahvisti Qing-dynastiaa kukistamalla etelässä kapinan ja lyömällä viimeiset Ming-joukot, alisti Tiibetin ja Taiwanin valtaansa, torjui venäläisten yritykset vallata Amurin alue ja laajensi valtakuntaansa luoteessa. Hän myös tuki tieteitä ja taiteita ja hyväksyi kristityt lähetyssaarnaajat heidän tieteellisen tietämyksensä vuoksi.

Kangxin hallituskaudella Kiinassa alkoi pitkä rauhallinen ja vakaa kausi vuosia kestäneen sodan ja kaaoksen jälkeen. Hän aloitti aikakauden, joka tunnetaan "Kanxgin ja Qienlongin suotuisana aikana" ja joka kesti useita sukupolvia hänen elin­aikansa jälkeen. Hänen valta­kautensa lopulla Qing-dynastia hallitsi Kiinan nykyisten alueiden lisäksi myös Mongoliaa ja osaa nykyisestä Venäjän kauko­idästä.

Kangxi on kaikkien aikojen 67. pisimpään hallinnut monarkki.

Kangxi (4. mai 1654–20. desember 1722) var den fjerde keisaren av Qing-dynastiet. Han vert halden for å vere ein av største keisarane i kinesisk historie.

Kangxi vart keisar då faren Shunzhi døydde 5. februar 1661. Kangxi si regjeringstid på 61 år gjer han til den lengst-regjerande av alle kinesiske keisarar, men sidan han var knapt sju år gammal då han vart keisar var det fire regentar og bestemor hans, enke-keisarinna Xiaozhuang, som styrte Kina dei fyrste åra.

I Kangxi si tid som herskar vart Qing-Kinas territorium utvida og sikra, og landet opplevde stabilitet og folket fekk betra levekåra. Etter årevis med krig og kaos innleia Kangxi sitt styre ein periode som kinesiske sogeskrivarar kalla «Velstandstida til Kangxi og Qianlong», ein epoke som varte i fleire generasjonar etter Kangxis eiga levetid.

Kangxi slo ned Føydalherre-opprøret og tvinga kongedømmet Tungning på Taiwan til å godta Qing-dynastiet sitt overherredømme. Langs elva Amur blokkerte kinesiske militærstyrkar Tsar-Russlands frammarsj, og dei utvida keisarriket mot nordvest. Mot slutten av regjeringstida til Kangxi kontrollerte Qing-imperiet det eigentlege Kina, samt Taiwan, Mandsjuria, delar av det fjerne, austlege Russland (Ytre Mansjuria), både Indre og Ytre Mongolia, sjølve Tibet, medan Joseon-Korea var eit protektorat.

Sjølv om Kangxi må reknast som mandsju, var han av mindre enn halvt mandsjuisk avstamming – han hadde også kinesiske og mongolske forfedrar. Kangxi la stor vekt på at mandsjuar og kinesarar skulle handsamast likt, og sørgde for at kinesarane vart rimeleg godt representert i alle avdelingar av det keisarlege maktapparatet.

Kangxi-kejsaren (kinesiska: 康熙帝, Kāngxīdì; manchuiska: Elhe taifin), egentligt namn Xuányè (玄燁), född 4 maj 1654, död 20 december 1722, var den fjärde kejsaren av Qingdynastin, men den andre Qing-kejsaren som härskade över hela Kina, från 1661 till 1722. Han är känd som en av den kinesiska historiens mest betydande kejsare.