Ödmann, Samuel (1750 - 1829) [sv]

Samuel Lorentz Ödmann (25. joulukuuta 1750 Växjö, Ruotsi – 2. lokakuuta 1829 Uppsala) oli ruotsalainen teologi, luonnontutkija, kulttuurihistorioitsija ja virsirunoilija.

Hän oli kotoisin Växjöstä, jossa hän kävi koulunsa ja aloitti opintonsa 1768 Uppsalan yliopistossa. Hän opiskeli luonnontieteitä Carl von Linnén johdolla. Hänet vihittiin papiksi Växjössä 1773. Opintojensa jälkeen hän toimi pappina Värmdön saarella Tukholman saaristossa. Siellä hän luki paljon ja tutki luontoa ja hänestä kehittyi taitava luonnon tutkija, kalastaja ja metsästäjä. Erityisesti hänen linnustoa koskevat tutkimuksensa herättivät kansainvälistäkin huomiota. Vuosina 1780–1793 hän julkaisi lukuisia luontoa ja eläimiä käsitteleviä artikkeleja Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian julkaisuissa. Hänet valittiin myös akatemian jäseneksi numerolla 229 vuonna 1784. Mutta luonnossa liikkumiselle tuli loppu: Ödmann sairastui 1790-luvun alussa vaikeaan "saaristohorkaksi" sanottuun vilutautiin. Sairastumisensa jälkeen hän eli kokonaan asuntonsa seinien sisällä ja muutti Värmdöstä Uppsalaan.

Samuel Ödmann oli aikansa merkittävä persoonallisuus. Hänet valittiin Vanhan Uppsalan kirkkoherraksi 1790, ja 1799 hänestä tuli Uppsalan yliopiston professori ja pappisseminaarin johtaja. Hän oli täysin terve, kunhan hän sai pukeutuneena maata sängyssään huoneessa, jonka lämpötila ei saanut laskea +24 °C alapuolelle. Tuli paloi kaakeliuunissa ympäri vuoden, tuulettaminen ei tullut kysymykseenkään. Tässä huoneessaan hän piti luentoja, komiteoiden kokouksia, se oli hänen ruokasali, työhuone, kirjasto ja makuuhuone. Hän otti osaa pappienkoulutukseen, kirkkokäsikirjan uudistukseen, raamatunkäännöstyöhön ja virsikirjatyöhön, hänen sanotaan silti johtaneen tiedekuntaansa, jopa koko yliopistoakin. Vuoteessa maaten hän luennoi ylioppilaille, korjasi heidän saarnaluonnoksiaan ja johti seminaariharjoituksia. Tupakansavun täyttämässä huoneessaan hän jopa ohjasi ylioppilaiden lauluharjoituksia. Hänet tunnettiinkin aikoinaan nimellä ”Gubben i sängen” (suom. Vanha mies sängyssä).

Ödmannin työkyky oli hämmästyttävä. Hän julkaisi muun muassa kymmeniä matkakuvauksia, jotka saivat suuren lukijakunnan. Hän julkaisi oman virsikirjaehdotuksen, Försök till Kyrko-Sånger, jossa oli 76 hänen kirjoittamaansa ja yhdeksän hänen muokkaamaansa virttä. Omasta mielestään hän ei ollut runoilija, hän sanoi virsistään, että ”niissä ei ole mitään runoutta, vaan Jumalan sanaa runomitassa ja mielestäni puhtaalla kielellä se on ainoa, mitä minä osaan”.

Hän osallistui Ruotsin virsikirjatyöhön 1814 julkaistun koelaitoksen tekemiseen. Ruotsin vuoden 1819 virsikirjaan hänen virsiään tuli 28. Nykyisessä Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi hänen kirjoittamansa virsi (542, Armahda, oi Herra, meitä / Herre, dig i nåd förbarma). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa niitä on neljä (235 Armon lähde, Jeesuksemme / Du, som i ditt ord förkunnar, 253 Herra, joka vartioitset /Du, som din församling vårdar, 255 Taivasten taivaisiin/ Se, milde Gud! i nåd, ja 391 Armahda, oi Herra, meitä / Herre! dig i nåd förbarma; Hör ditt Zions bittra klagan).