Ulrika Eleonora d y, drottning av Sverige (1688 - 1741) [sv]

Ulrika Eleonora Noorem (23. jaanuar 1688 – 24. november 1741) oli Karl XII õde, kes sai troonile pärast Karli hukkumist 1718. aastal. 1720. aasta jaanuaris andis ta valitsusohjad üle oma abikaasale Fredrik I-le. Kuninganna suri lastetuna 1741. aastal.

Ulriika Eleonoora (ruots. Ulrika Eleonora) (23. tammikuuta 1688 – 24. marraskuuta 1741) oli Ruotsin kuningatar 1718–1720, ja Kaarle XII:n sisar. Hänen lyhyellä valtakaudellaan Ruotsissa alkoi vapauden aika, kuninkaan yksinvallan sijasta vähitellen lähes kaikki valta keskitettiin valtiopäiville.

Ulriika Eleonoora oli Kaarle XI:n ja Ulriika Eleonoora vanhemman tytär. Nuoruusvuosinaan hän jäi sisarensa Hedvig Sofian varjoon. Fredrik Hesseniläinen (myöhemmin kuningas Fredrik I) kosi häntä jo 1710, mutta häitä vietettiin vasta 1715.

Ulriika eli suurimman osan elämästään muiden varjossa, mutta sisarensa kuoltua 1708 jälkeen hän alkoi saada huomiota, ja vuonna 1713 hänet valittiinkin sijaishallitsijaksi. Hän johti maata sillä aikaa kun kuningas oli ulkomailla. Heti ensimmäisessä istunnossaan hän teki tärkeän päätöksen ja kutsui valtiopäivät koolle. Hän osallistui kuitenkin harvoin valtaneuvoston kokoontumisiin.

Kaarle XII:n kuoltua 1718 hänelle ei ollut itseoikeutettua kruununperijää, mutta kaksi mahdollista ehdokasta kuitenkin löytyi. Toinen heistä oli Ulriikan aviomies Fredrik Hesseniläinen ja toinen Hedvig Sofian poika, Holstein-Gottorpin herttua Kaarle Fredrik, jota tuki holsteinilainen puolue. Tämän jälkeen Ulriika Eleonoora ilmoitti nousseensa valtaistuimelle. Valtiopäivät suostuivat tunnustamaan Ulriika Eleonooran sillä ehdolla, että hän hyväksyi hallitusmuodon, joka vähentäisi tuntuvasti kuninkaan valtaa.

Vuonna 1720, kun Ulriika Eleonoora luovutti kruununsa miehelleen Fredrik I:lle, tämä luovutti osan valtaa valtiopäiville. Tämä päätti ajanjakson, jota kutsutaan itsevaltiuden ajaksi.

Fredrikin matkustaessa ulkomaille vuonna 1731 ja sairastaessa vuonna 1738 Ulriika Eleonoora palasi jälleen sijaishallitsijaksi.

Ulriikan ja Fredrik I:n avioliitto oli lapseton.

Ulriika luopui kruunusta lähinnä miehensä takia, sillä tämä oli koko ajan neuvonut Ulriikaa hänen ollessaan hallitsijana.^lähde? Ulriika rakasti miestään, mutta tämä lähinnä vain tahtoi Ulriikan siksi, että tällä oli valtaa, ja että Ulriika pystyisi saattamaan Fredrikinkin johtavaan asemaan.^lähde? Ulriika oli uskova, ja kuningattarena olemisen jälkeen hän ryhtyi hyväntekeväisyystyöhön. Hän oli myös kiinnostunut koruista ja hopearahojen keräämisestä.^lähde?

Ulriika Eleonooran mukaan on nimetty Ullanlinnan (ruots. Ulrikasborg) kaupunginosa Helsingissä. Hänelle nimetty kirkko oli Helsingin tuomiokirkon edessä olevalla aukiolla ennen tuomiokirkon rakentamista.

Ulrika Eleonora d.y. (23. januar^jul./ 2. februar 1688^greg.–24. november^jul./ 5. desember 1741^greg.) var regjerande dronning av Sverige frå 1719 til 1720.

Ho var dotter av kong Karl XI av Sverige og Ulrika Eleonora d. e., syster til kong Karl XII av Sverige i tillegg til syskenbarn av kong August den sterke av Polen, kong Frederik IV av Danmark-Noreg og Frederik IV av Holstein-Gottorp. 24. mars 1715 blei ho gift med Fredrik av Hessen, den seinare Fredrik I av Sverige. Ulrika Eleonora hadde ingen born.

Ulrika Eleonora d.y. (født 23. januar^jul./ 2. februar 1688^greg. på Tre Kronor, død 24. november^jul./ 5. desember 1741^greg.) var regjerende dronning av Sverige fra 21. februar 1719 til 29. februar 1720. Datter av Karl XI og Ulrika Eleonora d.e.. Gift 24. mars 1715 med Fredrik av Hessen den blivende Fredrik I. Kronet 17. mars 1719. Valgspråk: In Deo spes mea – I Gud mitt håp

Ulrika Eleonora den yngre, född 23 januari 1688, död 24 november 1741, var regerande drottning av Sverige 1718–1720, dotter till Karl XI och Ulrika Eleonora (den äldre), syster till Karl XII samt kusin till August den starke, Fredrik IV av Danmark och Fredrik IV av Holstein-Gottorp. Hon gifte sig 24 mars 1715 med Fredrik av Hessen, den blivande Fredrik I, men förblev barnlös.