Wrangel, Carl Gustaf (1613 - 1676) [sv]

Fältmarskalk Carl Gustaf Wrangel (also Carl Gustav von Wrangel; 23 December 1613 – 5 July 1676) was a Swedish statesman and military commander who commanded the Swedish forces in the Thirty Years' War, as well as the Torstenson, Bremen, Second Northern and Scanian Wars.

A Baltic German, he held the ranks of a Field Marshal, Commander-in-Chief of the Swedish forces in Germany (1646–1648), and Lord High Admiral of Sweden (from 1657). Wrangel was Governor-General of Swedish Pomerania (1648–1652 and 1656–1676) and, from 1664, Lord High Constable of Sweden and a member of the Privy Council. He held the title of a Count of Salmis until 1665, when he became Count of Sölvesborg. By 1673, Wrangel's title was "Count of Sölvesborg, Freiherr of Lindeberg and Ludenhof, Lord of Skokloster, Bremervörde, Wrangelsburg, Spyker, Rappin, Ekebyhov, Gripenberg and Rostorp".

From 1658, Wrangel was Supreme judge in Uppland, and in 1660, he became Chancellor of the University of Greifswald. He held several estates, primarily in the Dominions of Sweden, where he constructed representative mansions: Wrangelsburg, in Pomerania, still bears his name.

Wrangel is part of the Wrangel family and was a close friend of King Charles X Gustav of Sweden.

Krahv Carl Gustaf Wrangel af Salmis (23. detsember 1613 Uppsala lähedal – 25. juuni 1676 Rügen) oli Rootsi väejuht ja riigitegelane.

Ta oli Salmise (Käkisalmi lääni Salmi ja Suistamo pogosti krahvkond) ja 1665. aastast Blekinges asunud Sölvesborgi (Sylvisburg, Sölfnitzborg, Silfwitzborg) krahv; Lindebergi ja Ludenhofi (Luua mõis) vabahärra; Skoklosteri, Bremervörde, (de), Wrangelsburgi (de), Spyckeri (de), Räpina, Ekebyhovi (sv), Gripenbergi (sv) ja Rostorpi härra. Rootsi rüütelkonna aadlimatriklisse kantud nr 13 all.

Carl Gustaf Wrangel sündis Herman Wrangeli ja Margareta Gripi pojana.

Juba 1633 rittmeistrina näitas ta üles vaprust Kolmekümneaastases sõjas. 1636 teenis ta juba kolonelina ja 1638 kindralmajorina. 1644 juhatas ta Rootsi laevastikku, mis lõi 23. oktoobril Fehmarni all taanlasi. 1646 naasis ta Saksamaale juba feldmarssalina ja võttis Lennart Torstensoni käest üle sealsete Rootsi vägede juhtimise. Sellelt ametipostilt juhtis ta Kolmekümneaastase sõja kolme viimast suuremat sõjakäiku. Wrangeli ja Turenne'i juhtimisel marssisid Rootsi ja Prantsusmaa liitlasväed Baierisse ja Württembergi. 1656 juhatas ta koos Brandenburgi kuurvürsti Friedrich Wilhelmiga Rootsi-Brandenburgi liitlasvägesid Varssavi lahingus. 1657 vallutas ta Jüütimaa ning 1658 viis oma väed üle jää Taani saartele ja vallutas Kronborgi. 1657 määrati ta riigiadmiraliks ja 1664 riigimarssaliks ning ta kuulus riiginõukokku Karl XI alaealisuse ajal. Wrangeli viimane sõjakäik ebaõnnestus: ta juhtis oma halva tervise tõttu Brandenburgi-vastast sõda halvasti ja kutsuti oma ametikohalt tagasi pärast seda, kui ta poolvend Wolmar Wrangel oli Fehrbellini lahingus lüüa saanud. Carl Gustaf Wrangel suri sama aasta 24.-25. juuli öösel Rügeni saarel ja maeti Skoklosteri kiriku (rootsi Skoklosters kyrka) kooriruumi.

Talle kuulus Skoklosteri loss, mis asub Mälareni järve ääres Stockholmi ja Uppsala vahel ja ka Vestfaali rahu eest 3. juulil 1649 kuninganna Kristiina kingitud valdused Rügeni saare Jasmundi poolsaarel: Spyckeri loss (Schloss Spycker), Ruschvitz, Polkvitz, Wostevitz ja Klein Jasmund.

Carl Gustaf Wrangel (23. joulukuuta 1613 – 5. heinäkuuta 1676) oli ruotsalainen marsalkka. Hän oli baltiansaksalaista sukua, hänen isänsä Herman Wrangel oli myös Ruotsin marsalkka ja Liivinmaan kenraalikuvernööri 1643.

Carl Gustaf Wrangel syntyi lähellä Uppsalaa ja kunnostautui 20-vuotiaana ratsuväenkapteenina kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648) katolista liigaa vastaan. Kolme vuotta myöhemmin hän oli eversti ja 1638 kenraalimajuri, sotien edelleen Saksassa. Vuoden 1644 sotaretkellä hän komensi laivastoa ja löi tanskalaiset Fehmarnin lähellä 23. lokakuuta.

Vuonna 1646 sodan edelleen jatkuessa hän palasi Saksaan marsalkkana ja seurasi Lennart Torstenssonia Ruotsin joukkojen ylipäällikkönä. Tämä aseman hän piti kolmikymmenvuotisen sodan viimeiset kolme vuotta, joina Wrangelin ja Henri Turennen johtamat ruotsalaiset ja ranskalaiset joukot taistelivat Baijerissa ja Württembergissä. Sodan päätyttyä 1648 hänestä tuli Ruotsin Pommerin kenraalikuvernööri. Hän hoiti virkaa vuoteen 1652 saakka sekä vielä vuosina 1656–1676.

Pohjan sodan (1655–1661) puhjetessa Wrangel komensi aluksi laivastoa. Vuonna 1656 hän komensi maajoukkoja Brandenburgin vaaliruhtinaan joukkojen kanssa Varsovan taistelussa. Vuonna 1657 Wrangel, nimitettynä valtakunnanamiraaliksi (Riksamiral), hyökkäsi Jyllantiin ja 1658 ylitti jäätyneen meren ja valloitti Kronborgin Tanskassa. Vuonna 1664 hänestä tuli valtakunnanmarski (Riksmarsk). Asemassaan hän oli valtaneuvoston jäsen. Kaarle XI:n astuttua 1660 alaikäisenä valtaistuimelle, valtaneuvosto hallitsi Ruotsia.

Wrangelin viimeinen sota jäi kuitenkin kesken. Komentaessaan raihnaisena Ruotsin armeijaa Ranskan–Hollannin sodassa Brandenburgia vastaan, hänet kutsuttiin takaisin hänen veljensä paroni Waldemar Wrangelin Fehrbellinissä kärsimän tappion jälkeen. Wrangel kuoli Rügenillä Ruotsin Pommerissa 1676.

Carl Gustaf Wrangel, född 13 december 1613 (g.s) i den gamla sätesgården Skoklosters slott, död 25 juni 1676 i slottet Spyker på svenska Rügen, var en svensk greve, militär, generalmajor 1638, riksråd 1646, fältmarskalk 1646, generalguvernör i Pommern 1648 samt riksmarsk 1664. Son till Herman Wrangel och Margareta Moritsdotter (Grip), halvbror till Wolmar Wrangel af Lindeberg, gift med Anna Margareta von Haugwitz. Lät bygga Skoklosters slott i Uppland och Gripenbergs slott i Småland. Ägde också bland annat Wrangelska palatset i Stockholm.