Kuningatar on monarkiassa naispuolinen valtionpäämies tai kuninkaan puolisosta käytetty nimitys. Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija Elisabet II on kuningatar, mutta niin on myös Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan vaimo Silvia.
Perinteisen käytännön mukaan monarkioissa monarkin miespuolisilla perillisillä on ollut etuoikeus valtaistuimeen, mutta viime vuosikymmeninä monissa monarkioissa on siirrytty sukupuolesta riippumattomaan kruununperimykseen, jossa perijän sukupuolella ei ole väliä, joten hallitsevien kuningattarien tulo on entistä todennäköisempää (esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa, Belgiassa ja Alankomaissa). On myös monarkioita, joissa nainen voi periä kruunun vain siinä tapauksessa, että miespuolisia sukulaisia ei monarkilla ole lainkaan. Nykyisin kuningatar monissa maissa, joissa hän on valtaistuimella, samoin kuin kuningas monissa maissa, joissa hän on valtaistuimella, on lähinnä muodollinen ja symbolinen valtionpäämies, jonka tehtävät ovat lähinnä edustus- ja seremoniatehtäviä. Tällaisilla monarkeilla ei ole välttämättä lainkaan poliittista valtaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa taas kuningattarella on erittäin laajat valtaoikeudet, mutta hän käyttää niitä vain poikkeustapauksissa. Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on useimmiten pääministeri.
Monet kuningattaret, jotka ovat kuninkaiden puolisoita, ovat toimineet holhoojahallitsijana miehensä kuoltua pojalleen, esimerkiksi Ranskassa kuningatar Anna Itävaltalainen toimi holhoojahallitsijana, kunnes hänen poikansa Ludvig XIV täytti 18.
Leskikuningatar on kuninkaan puolisona ollut kuningatar, jonka mies (kuningas) on kuollut.
Kuningataräiti on entisen kuninkaan leski tai joskus entinen hallitsija, jonka lapsi on noussut valtaistuimelle.
[fi]
Work in progress...