Queen

Kuningatar on monarkiassa naispuolinen hallitsija tai hallitsijana toimivan kuninkaan puolisosta käytetty nimitys. Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija Elisabet II on kuningatar, mutta niin on myös Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan vaimo Silvia.

Perinteisen käytännön mukaan monarkioissa monarkin miespuolisilla perillisillä on ollut etuoikeus valtaistuimeen, mutta viime vuosikymmeninä monissa monarkioissa on siirrytty sukupuolesta riippumattomaan kruununperimykseen, jossa perijän sukupuolella ei ole väliä, joten hallitsevien kuningattarien tulo on entistä todennäköisempää (esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa, Belgiassa ja Alankomaissa). On myös monarkioita, joissa nainen voi periä kruunun vain siinä tapauksessa, että miespuolisia sukulaisia ei monarkilla ole lainkaan. Nykyisin kuningatar monissa maissa, joissa hän on valtaistuimella, samoin kuin kuningas monissa maissa, joissa hän on valtaistuimella, on lähinnä muodollinen ja symbolinen valtionpäämies, jonka tehtävät ovat lähinnä edustus- ja seremoniatehtäviä. Tällaisilla monarkeilla ei ole välttämättä lainkaan poliittista valtaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa taas kuningattarella on erittäin laajat valtaoikeudet, mutta vuosisatojen saatossa muotoutuneen perustuslaillisen hallituksen periaatteen mukaisesti käyttää hän niitä vain poikkeustapauksissa. Ylin vallankäyttäjä näissä maissa on useimmiten pääministeri.

Monet kuningattaret, jotka ovat kuninkaiden puolisoita, ovat toimineet holhoojahallitsijana miehensä kuoltua pojalleen, esimerkiksi Ranskassa kuningatar Anna Itävaltalainen toimi holhoojahallitsijana, kunnes hänen poikansa Ludvig XIV täytti 18.

Leskikuningatar on kuninkaan puolisona ollut kuningatar, jonka mies (kuningas) on kuollut.

Kuningataräiti on entisen kuninkaan leski tai joskus entinen hallitsija, jonka lapsi on noussut valtaistuimelle.

Viimeksi mainittu nimitys on ollut erityisenä arvona esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa. Toisia arvon veroisia on kuitenkin kutsuttu historiassa useimmiten vain leskikuningattariksi tai pelkästään kuningattariksi riippumatta siitä, onko uudella kuninkaalla ollut vaimoa vai ei.

Ei dronning kan vera kona til ein regjerande konge, eller sjølv vera den regjerande monarken i eit land. Ektemannen til ei regjerande dronning er derimot ikkje ein konge; han har andre titlar, som prinsgemal (dansk) eller prince consort (engelsk). Mora til ein regjerande monark som ikkje sjølv har formell makt blir ofte kalla dronningmor.

I praksis er ikkje skiljet mellom ulike dronningar absolutt. Ei inngift dronning har ofte fått mykje makt over kongen, medan ei enkjedronning kan ha herska heilt eller delvis etter å ha mista mannen sin, ofte på vegne av ein mindreårig son. Dronningar kunne oppnå makt ved hjelp av eige evner eller på grunn av slektskap, ettersom dei i tidlegare tider gjerne kom frå kongelege familiar i andre land.

Også dronningar utan mykje innverknad på samfunnet rundt seg er blitt sett på som symbol for landet eller kongsmakta. Marie Antoinette, den siste dronninga før den franske revolusjonen, er eit døme på dette. Ho blei sett på som lettsindig og fjerna frå folket, og blei avretta som ein forhatt representant for monarkiet.

Drottning är en kunglig titel. Den kan antingen syfta på en kunglighet (regent eller hustru till en regerande kung) av kvinnligt kön, en fertil hona bland eusociala djur eller den starkaste pjäsen i schack. Avledningar av ordet inkluderar drottninggemål (en kungs hustru), änkedrottning (änkan efter en kung) och drottningmoder (modern till en monark). Andra sammansättningar med ordet drottning i överförd betydelse kan syfta på framgångsrika kvinnor i andra sammanhang.