Kristian VII, kung av Danmark-Norge (1749 - 1808) [sv]

Christian VII (29 January 1749 – 13 March 1808) was King of Denmark and Norway and Duke of Schleswig and Holstein from 1766 until his death in 1808. His motto was: "Gloria ex amore patriae" ("Glory through love of the fatherland").

Christian VII's reign was marked by mental illness. For most of his reign, Christian was only nominally king. His royal advisers changed depending on the outcome of power struggles. From 1770 to 1772, his court physician Johann Friedrich Struensee was the de facto ruler of the country and introduced progressive reforms signed into law by Christian VII. Struensee was deposed by a coup in 1772, after which the country was ruled by Christian's stepmother, Juliane Marie of Brunswick-Wolfenbüttel, his half-brother Frederick, and the Danish politician Ove Høegh-Guldberg. From 1784 until Christian VII's death in 1808, Christian's son, later Frederick VI, acted as unofficial regent.

Christian VII (29. jaanuar 1749 – 13. märts 1808) oli aastatel 1766–1808 Taani-Norra kuningas ning Schleswigi ja Holsteini hertsog.

Ta oli kuningas Frederik V ja kuninganna Louise'i poeg.

Kuningana valis ta oma deviisiks "Gloria ex amore patriae" ('Au läbi isamaa-armastuse'). Christiani 42 aastat kestnud valitsusaega varjutas aga juba nooruses avaldanud vaimuhaigus, mistõttu jäi ta suuresti riigijuhtimisest kõrvale. 1770. aasta septembrist kuni 1772. aastani oli tegelikuks võimukandjaks Christiani ihuarst ja usaldusisik Johann Friedrich Struensee, kellest sai ka kuninganna Caroline Mathilde armuke. Struensee kukutamise järel valitsesid kaks aastat riiki Christiani kasuema Juliane von Braunschweig-Wolfenbüttel, tema poolvend ja riigi eeldatav pärija Frederik ja Taani riigimees Ove Høegh-Guldberg. 1784. aastal sai järjekordse paleepöörde tagajärjel regendiks kroonprints Frederik (hiljem Frederik VI), kes püsis võimul kuni Christiani surmani.

Ehkki Christian oli ka Norra kuningas, ei külastanud ta seda oma valitsusajal kordagi ega langetanud ka ühtki riiki tõsisemalt mõjutanud otsust.

Kristian VII (29. tammikuuta 1749 Christiansborg, Tanska – 13. maaliskuuta 1808 Rendsburg, Holstein) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuodesta 1766 kuolemaansa saakka. Hänen vanhempansa olivat Fredrik V ja tämän ensimmäinen vaimo Louisa, Britannian Yrjö II:n tytär.

Isänsä kuoltua Kristian VII nousi kuninkaaksi 14. tammikuuta 1766 vain hieman ennen 17-vuotispäiväänsä. Samana vuonna hän avioitui serkkunsa, Englannin Yrjö III:n sisaren Caroline Matildan kanssa. Pari sai kaksi lasta, Fredrik VI:n ja Louisa Augustan. Avioliitto julistettiin myöhemmin mitättömäksi.^lähde?

Kristian VII kärsi mielenterveysongelmista, kuten paranoiasta, itsetuhoisuudesta, masennuksesta ja mahdollisesti skitsofreniasta. Vuodesta 1772 alkaen maata hallitsivat käytännössä sijaishallitsijat, ensin Johann Struensee, sitten Kristianin äitipuoli ja velipuoli ja vuodesta 1784 hänen poikansa, tuleva kuningas Fredrik VI, prinssihallitsijan nimikkeellä. Samanlainen järjestely oli Britanniassa Yrjö IV:n hallitessa isänsä Yrjö III:n sijasta.^lähde?

Kristian kuoli 59-vuotiaana aivoverenvuotoon.^lähde?

Christian VII eller Kristian VII (29. januar 1749–13. mars 1808) var konge av Danmark-Noreg frå 1766 til 1808. Christian var eldste son av Frederik V og Louise av Storbritannia. Såleis var han av den oldenborgske slekta.

Då han 14. januar 1766 kom på trona, var han ikkje fylt 17 år. Den 8. november 1766 inngjekk han eit pliktekteskap med den 15-årige Karoline Mathilde av Storbritannia. Ho var syster av kong Georg III av Storbritannia. Som 16-åring fekk ho kongeparet sitt einaste barn, den seinare kong Frederik VI.

Kristian VII, danska: Christian 7., född 29 januari 1749 på Christiansborgs slott i Köpenhamn, död 13 mars 1808 i Rendsburg, var kung av Danmark-Norge samt hertig av Schleswig och Holstein från 1766 fram till sin död.

Han tillhörde furstehuset Oldenburg och var son till Fredrik V av Danmark och Louise av Storbritannien, samt far till Fredrik VI av Danmark.