Qianlong (1711 - 1799)

The Qianlong Emperor (25 September 1711 – 7 February 1799), also known by his temple name Emperor Gaozong of Qing, personal name Hongli, was the fifth emperor of the Qing dynasty and the fourth Qing emperor to rule over China proper. He reigned officially from 1735 until his abdication in 1796, but retained ultimate power subsequently until his death in 1799, making him one of the longest-reigning monarchs in history as well as one of the longest-lived.

The fourth and favourite son of the Yongzheng Emperor, Qianlong ascended the throne in 1735. A highly successful military leader, he led a series of campaigns into Inner Asia, Burma, Nepal and Vietnam and suppressed rebellions in Jinchuan and Taiwan. During his lifetime, he was given the deified title "Emperor Manjushri" by the Qing's Tibetan subjects. Domestically, Qianlong was a major patron of the arts as well as a prolific writer. He sponsored the compilation of the Complete Library of the Four Treasuries, the largest collection ever made of Chinese history, while also overseeing extensive literary inquisitions that led to the suppression of some 3,100 works.

In 1796, Qianlong abdicated after 60 years on the throne out of respect towards his grandfather, the Kangxi Emperor, who ruled for 61 years, so as to avoid usurping him as the longest-reigning Chinese emperor. He was succeeded by his son, who ascended the throne as the Jiaqing Emperor but ruled only in name as Qianlong held on to power as Emperor Emeritus. He died in 1799 at the age of 87.

Qianlong oversaw the High Qing era, which marked the height of the dynasty's power, influence, and prosperity. During his long reign, the empire had the largest population and economy in the world and reached its greatest territorial extent. At the same time, years of exhaustive campaigns severely weakened the Qing military, which coupled with endemic corruption, wastefulness in his court and a stagnating civil society, ushered the gradual decline and ultimate demise of the Qing empire.

Qianlong (sünninimega Hongli; 25. september 1711 – 7. veebruar 1799) oli Hiina keiser aastatel 1735–1796.

Qianlong sai Qingi dünastia keisriks 24-aastaselt, kui ta isa Yongzheng suri. Ta osutus väga võimekaks valitsejaks, kelle ajal saavutas Hiina impeerium oma maksimaalse ulatuse ning jõudis ilmselt ka võimsuse tippu. Euroopas puhkes samal ajal suur vaimustus kõige hiinapärase vastu (vt chinoiserie), mistõttu suurenes oluliselt ka portselannõude ja muude käsitöösaaduste eksport. Qianlong toetas ka kunsti ning tegeles noorena võitluskunstidega. Vanemas eas pühendus ta rohkem kunstile, kogudes portselannõusid ning huvitudes arhitektuurist.

1795. aasta lõpus teatas Qianlong, et ta loobub järgmise aasta kevadel troonist, sest oli endale andnud lubaduse mitte valitseda kauem kui tema legendaarne vanaisa Kangxi. Siiski jäi ta kuni oma surmani tegelikuks kõrgeimaks valitsejaks.

Qianlong, myös Kien-lung tai Kao-tsu (25. syyskuuta 1711 – 7. helmikuuta 1799)^lähde? oli mantšulaisen Qing-dynastian kuudes keisari ja neljäs tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija. Hän oli keisari Yongzhengin poika ja hallitsi vuosina 1735–1796. Vuonna 1796 hän luovutti keisarin asemansa pojalleen Jiaqingille, sillä hän ei halunnut hallita kauemmin kuin maineikas isoisänsä, keisari Kangxi. Vaikka hän virallisesti luopuikin keisarin asemasta, hän jatkoi tosiasiallisesti korkeimpana vallankäyttäjänä kuolemaansa saakka vuonna 1799.

Qianlongin edeltäjien aikana alkanut Kiinan mahtavuuden ja vaurauden kausi jatkui vielä Qianlongin hallitus­kaudenkin alkupuolella. Kauden lopulla valtakunnassa ilmeni kuitenkin sekä sisäisiä että ulkoisia levottomuuksia.

Qianlong-kejsaren (kinesiska: 乾隆帝; Qiánlóngdì), egentligt namn Hongli, född 25 september 1711, död 7 februari 1799, var den fjärde av manchuernas kejsare som regerade över Kina under Qingdynastin. Han var sin företrädare Yongzheng-kejsarens fjärde son. Officiellt regerade han från 8 oktober 1735 till 9 februari 1796, då han abdikerade till förmån för sin son, Jiaqing-kejsaren.