Wiklund, Karl Bernhard (1868 - 1934) [sv]

Karl Bernhard Wiklund (1868 Västerås – 28. elokuuta 1934 Uppsala) oli ruotsalainen Lapin-tutkija ja Uppsalan yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professori 1905–1933. Hänen arkistonsa on Uppsalan yliopistonkirjastossa. Ruotsin valtionarkistossa on hänen lapinkyliä koskeva jäljennöskokoelmansa.

Suoritettuaan ylioppilastutkinnon Wiklund hän lähti tutkimaan tunturisaamelaisten kieltä ja oloja ja eli kaksi vuotta lapinkodissa heidän luonaan. Takaisin palattuaan Wiklund suoritti 1894 filosofian lisensiaattitutkinnon, sai 1896 tohtorinarvon ja hänet nimitettiin 1896 Uppsalan yliopiston suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentiksi. Vuodesta 1905 alkaen Wiklund toimi suomalais-ugrilaisen kielitieteen professorina eroten vuonna 1932 virastaan täysinpalvelleena.

Wiklund tutki ensimmäisenä saamenkieltä nykyaikaisen kielitieteen kannalta suorittaen tutkimuksensa pääasiassa Ruotsin Lapissa. Hän otti kuitenkin samalla huomioon kaikki saamenkielen murteet ja esitti niistä laajan yleiskatsauksen. Wiklund laati luulajansaamen oppikirjan, joka oli perustana Ruotsin saamen kirjakielelle. Hän otti osaa myös saamenkielisen raamatun käännös- ja julkaisemistyöhön. Wiklund tutki myös laajemminkin suomalais-ugrilaisia kieliä ja niiden mahdollista sukulaisuutta indoeuroppalaisten kielien kanssa. Wiklund oleskeli vuosina 1892–1893 Suomessa ja tutustui tällöin myöskin suomen kieleen murteita myöten. Hän sairasti jo nuoresta saakka keuhkotautia ja nuorena ylioppilaana lähti Lappiin saadakseen parannusta tähän tautiin.

Hän toimitti yhdessä E. N. Setälän kanssa teossarjan Suomen kielen muistomerkkejä ensimmäisen osan.

Karl Bernhard Wiklund, ofte kalla K. B. Wiklund, (15. mars 1868–1934) var professor i finsk-ugriske språk ved Uppsala Universitet mellom 1905 og 1933. K. B. Wiklund si forsking var spesielt innretta på samisk.

Karl Bernhard Wiklund (født 15. mars 1868 i Västerås, død 29. august 1934 i Uppsala) var en svensk professor i finsk-ugriske språk ved Uppsala universitet mellom 1905 og 1933. Han ble i 1930 valgt inn som medlemsnummer 830 i Kungliga Vetenskapsakademien.

Wiklund spesialiserte seg fremfor alt innenfor studier av samiske språk og kultur. Som ledd i de antropologiske studiene av de illitterære språkområdene i nord valgte han å kartlegge tilstedeværelsen av skandinaviske fremmedord i de samiske språk. Gjennom ordforrådet ble det dermed mulig å si noe om kulturkontakt i historisk perspektiv mellom samisk og folk av norsk og svensk tilhørighet. Wickslund var redd for at den samiske kulturen skulle bli skadelidende gjennom moderniseringsprosessene, som radikalt ville komme til å endre livsforholdene til urbefolkningen. Han styrte med andre ord retning på sin forskning etter en «Lapp shall remain Lapp»-doktrine. For å styrke den samiske kulturen utga han både en lulesamisk ordbok og en grammatikk.

Karl Bernhard Wiklund, känd som K.B. Wiklund, född den 15 mars 1868 i Västerås, död den 29 augusti 1934 i Uppsala, var en svensk språkvetare. Han var professor i finsk-ugriska språk vid Uppsala universitet 1905–1933.