Chemical symbol

Keemiline sümbol on keemilise elemendi rahvusvaheline ühe- või kahetäheline tähis, mis on tuletatud elemendi nimetusest (tavaliselt ladinakeelsest).

Kolmetähelised tähised antakse ajutiselt elementidele, mis on hiljuti või veel mitte sünteesitud. Need tähised põhinevad elementide aatomnumbritel.

Kemiallinen merkki on lyhyt, latinalaisia aakkosia käyttävä merkintätapa alkuaineelle. Kaikilla luonnollisilla alkuaineilla on yksi tai kaksi kirjainta pitkä kemiallinen merkki, mutta joillakin keinotekoisilla alkuaineilla se on väliaikaisesti kolme kirjainta pitkä. Kemiallisilla yhdisteillä on niissä olevien alku­aineiden kemiallisista merkeistä yhdistämällä muodostetut kemialliset kaavat.

Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on koboltin kemiallinen merkki, kun taas CO on hiilimonoksidin eli hiilen (C) ja hapen (O) yhdisteen kemiallinen kaava.

Kemiallisia merkkejä ja kaavoja käytetään esimerkiksi lyhenteinä, materiaalitekniikassa ilmaisemaan lejeerinkien seossuhteita ja reaktioyhtälöissä. Ne otettiin käyttöön 1800-luvun alkupuolella Jöns Jacob Berzeliuksen aloitteesta. Merkit ovat alkuaineiden latinalaisten nimien lyhenteitä, esimerkiksi Au (kulta) on peräisin latinan sanasta aurum. Ne ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, kun taas monien vanhoista ajoista tunnettujen alku­aineiden nimet vaihtelevat eri kielissä. Niinpä esimerkiksi natriumin ja kaliumin kemialliset merkit ovat kaikkialla maailmassa Na ja K, vaikka muun muassa englannin kielessä näiden alkuaineiden nimet ovatkin sodium ja potassium.

Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille isotoopeille. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi ydin­fysiikassa, lisätään merkin yhteyteen isotoopin massaluku, joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi ¹⁴C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. radio­hiiltä. Toisinaan lisätään myös alku­aineen järjestys­luku merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on ¹⁴₆C.

Järjestysluvultaan suurimpia alkuaineita ei ole välttämättä vielä virallisesti nimetty, vaan ne ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Niiden väliaikaiset kemialliset merkit ovat kolmi­kirjaimisia, esimerkiksi alkuaine 119 on ununennium (Uue). Nykyisin suurin pysyvästi nimetty alkuaine on oganesson (Og), järjestysluku 118.

Suomalaisista alkuaineelle nimensä on antanut Johan Gadolin (gadolinium).

Atomsymbol eller kjemisk symbol er ei forkorting for namnet på eit grunnstoff. Symbolet er ein eller to bokstavar, ofte frå det greske eller latinske namnet. Gull med atomsymbolet Au (etter latin aurum) er eit døme.

Den første bokstaven i symbolet er alltid stor, den andre liten. Co (kobolt) er eit grunnstoff, men CO (karbonmonoksid) er ei sambinding.

Atomsymbola er vist i periodesystemet, og vert brukt i reaksjonslikningar.

Et atomsymbol eller kjemisk symbol er en forkortelse for navnet til et grunnstoff. Atomsymbolet består av én bokstav i 14 tilfeller og av to bokstaver i de øvrige 104 tilfellene.

Den første bokstaven i symbolet er alltid stor, den andre liten. Co (kobolt) er et grunnstoff, mens CO (karbonmonoksid) er en kjemisk forbindelse.

Atomsymbolene er vist i periodesystemet, og blir brukt i kjemiske formler og reaksjonsligninger.

Ett kemiskt tecken (äldre benämning kemisk symbol) är en förkortning för namnet på ett grundämne. Alla grundämnen har ett kemiskt tecken bestående av en eller två bokstäver. Några få människoskapade grundämnen med hög kärnladdning (atomnummer) har haft tillfälliga tecken med tre bokstäver innan det slutliga namnet har godkänts. Systemet utarbetades 1813 av Jacob Berzelius och ersatte flera tidigare allt krångligare notationssystem baserade på alkemins grafiska symboler.