korkåpe

A cope (Latin: pluviale ("rain coat") or cappa ("cape")) is a liturgical long mantle or cloak, open at the front and fastened at the breast with a band or clasp. It may be of any liturgical colour.

A cope may be worn by any rank of the Anglican clergy, and by licensed lay ministers on certain occasions. If worn by a bishop, it is generally accompanied by a mitre. The clasp, which is often highly ornamented, is called a morse. In art, angels are often shown wearing copes, especially in Early Netherlandish painting.

Pluviaal (ladina keeles pluviale sõnast pluvia – 'vihm') ehk koorimantel (ka kappa või vesprimantel) on poolringikujuline, iseloomuliku kujunduse ja kaunistustega ning soovitatavalt kirikuaasta liturgilises värvis avar keep.

Pluviaal on eelkõige tuntud kui piiskopimantel, kuid koorimantlit võib kasutada ka preester pidulikel talitustel ja palvustel. Nimetus näitab pluviaali pärinemist antiiksest vihmamantlist.

Kuorikaapu (lat. pluviale) on piispan tai papin juhlallisissa kirkollisissa toimituksissa ja juhlallisissa rukoushetkissä käyttämä liturginen vaate. Se muistuttaa viittaa, ja on auki levitettynä puoliympyrän muotoinen. Se on edestä avoin ja se pidetään kiinni rinnan kohdalta hihnalla tai soljella. Siinä on usein leveä, koristeltu reunus. Alkuperäinen huppu, jota ei tarvittu kirkkosalissa, on kehittynyt koristelluksi selkäkilveksi (lat. clipeus).

Kuorikaapu vakiintui liturgiseksi asuksi läntisessä kirkossa 1000-luvulla. Keskiajan lopulla se oli vakiintunut piispojen ja pappien jumalanpalvelusasuksi messun ulkopuolella, vihkimyksissä ja juhlallisissa rukoushetkissä. Reformaation jälkeen sen käyttö väheni Ruotsi-Suomessa ja jäi eimmäkseen piispojen käyttöön. Siten Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kuorikaapua on useimmiten nähty piispojen liturgisena juhla-asuna, mistä on syntynyt virheellinen nimitys "piispankaapu". Kuorikaapu puetaan kuoripaidan (rökliinin) ja stolan päälle (Suomen ev.-lut. kirkossa käytännössä useimmiten alban päälle).

Vanhin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispankaapu on Turun tuomiokirkossa säilynyt kuorikaapu vuodelta 1730. Vuonna 1751 hankittiin kuningas Adolf Fredrikin kruunajaisiin Pariisista kaikille Ruotsi-Suomen piispoille samantyyppiset, yhtenäisen sarjan muodostavat piispankaavut. Nämä kaavut ovat edelleen niin Turun kuin Porvoon hiippakuntien tuomiokirkoissa.

Kuorikaapu muistuttaa ortodoksisen kirkon piispan ja munkin mantiaa.

Messun selebrantti, messua johtava piispa tai pappi ei koskaan käytä kuorikaapua, vaan messukasukkaa.

Korkåpa, i äldre texter ibland korkappa (medeltidslatin pluviale, av latinets pluvia, ['plu:via], regn, syftande på regnkappa), är ett liturgiskt plagg. Det är ofta påkostat och ornamenterat.

Korkåpan utvecklades från just en regnkappa till ett liturgiskt plagg på 1000-talet. Sedan äldre medeltid har den varit ett praktplagg av sammet eller siden, någon gång av enklare material, och ofta rikt broderad över hela ytan. Formen har alltid varit halvcirkelformig. Kåpan knäpps över bröstet med en bred klaff, ofta prydd med dyrbara spännen, ibland av jättedimensioner. Den tidigare kapuschongen, ursprungligen avsedd att dras över huvudet, miste sin funktion och hade på 1200-talet krympt till en liten trekantig lapp kallad clipeus, sköld. Senare blev den åter större och var under medeltidens slut och 1500-talet rikt broderad, ofta med figurbroderi. Skölden avslutas ofta med en hängande kula eller tofs. Längs kåpans raka framkant löper nästan alltid ett brett bräm, ornerat i likhet med skölden.

Det används såväl inom Romersk-katolska kyrkan som i vissa reformerade traditioner. I Svenska kyrkan har korkåpan efter reformationen mestadels kommit att ses som ett biskopligt plagg, men används nu ibland av vanliga präster vid högtidligare tillfällen men då nattvard ej firas.