Kristian IV, kung av Danmark-Norge (1577 - 1648) [sv]

Christian IV (12 April 1577 – 28 February 1648) was King of Denmark and Norway and Duke of Holstein and Schleswig from 1588 until his death in 1648. His reign of 59 years and 330 days is the longest in Scandinavian history.

A member of the House of Oldenburg, Christian began his personal rule of Denmark-Norway in 1596 at the age of 19. He is remembered as one of the most popular, ambitious, and proactive Danish-Norwegian kings, having initiated many reforms and projects. Christian IV obtained for his kingdoms a level of stability and wealth that was virtually unmatched elsewhere in Europe. He engaged Denmark-Norway in numerous wars, most notably the Thirty Years' War (1618–1648), which devastated much of Germany, undermined the Danish economy, and cost Denmark-Norway some of its conquered territories. He rebuilt and renamed the Norwegian capital Oslo as Christiania after himself, a name used until 1925.

Christian IV (eestipäraselt ka Kristian IV; 12. aprill 1577 – 28. veebruar 1648) oli Taani kuningas 1588–1648. Teda peetakse üheks Taani legendaarseimaks kuningaks, kuna enamiku tema valitsusajast oli Taani veel Skandinaavia tugevaim riik ning kuningas tegi selleks palju ära, et riigi senist seisundit ka säilitada. Christian IV võimu alla kuulus 1645. aastani ka Saaremaa.

Christian IV oli Frederik II poeg.

Christian oli väga ambitsioonikas valitseja ning püüdis ka Kolmekümneaastases sõjas Saksamaa saatuse otsustamisel olulist rolli mängida, kuid sai lüüa. Protestantide peamiseks kaitsjaks sai siis Rootsi kuningas Gustav II Adolf ning Taani jäi peagi ka põhjas Rootsi varju.

Christian IV on valitseja, kes on kõige kauem valitsenud mingit Eesti ala: Saaremaal kestis tema võim kokku 57 aastat.

Kristian IV (12. huhtikuuta 1577 Frederiksborgin linna – 28. helmikuuta 1648 Kööpenhamina) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuosina 1588–1648. Hän oli edellisen kuninkaan, Fredrik II:n poika.

Vuosina 1611–1613 Kristian IV kävi Kalmarin sotaa Ruotsia vastaan. Vuonna 1625 hän arvioi voimansa väärin ja otti osaa kolmikymmenvuotiseen sotaan protestanttien puolella pyrkiessään estämään Ruotsin vaikutusvallan kasvun Saksassa. Hän pyrki pysäyttämään Katolisen liigan etenemisen Pohjois-Saksassa, mutta Johann Tilly voitti Tanskan armeijan Lutterin taistelussa vuonna 1626 ja valloitti Jyllannin. Kristian IV solmi Lyypekin rauhan keisari Ferdinand II:n kanssa vuonna 1629.

Kristian IV oli yksi Euroopan varakkaimmista hallitsijoista Juutinrauman tullin ansiosta. Hän pyrki keräämään tullia myös Elbe-joella perustamansa Glückstadtin kaupungin avulla. Tämä miltei johti sotaan Hampurin kanssa kesällä 1630.

Ruotsia häiritsevällä ulkopolitiikallaan Kristian sai vielä myöhemmin aikaiseksi uuden sodan Ruotsia vastaan 1643–1645, kun Lennart Torstensson marssitti armeijansa Tanskaan. Tanskan menetettyä Jyllannin ja Skånen hänet pakotettiin ankarin ehdoin Brömsebron rauhaan 1645.

Kristian IV:n heikkouksia olivat uhkapelaaminen, naiset ja alkoholi. Hänellä oli ainakin 23 lasta kahden vaimonsa ja useiden rakastajattariensa kanssa. Paheistaan huolimatta hän oli tehokas hallitsija, erityisesti talouden alalla. Hän lakkautti ammattikuntalaitoksen sekä perusti kauppakomppanioita ja tehtaita. Hän rakennutti paljon ja perusti useita kaupunkeja, kuten Kristianian (nykyinen Oslo), Kristiansandin ja Kristianstadin.

Kristian IV, dansk Christian IV (12. april 1577–28. februar 1648), eller Kristian Kvart, var konge av Danmark-Noreg og hertug av Slesvig-Holstein frå 1588 til 1648.

Kristian var son av Fredrik II av Danmark-Noreg og Sophie av Mecklenburg, og høyrde til oldenburg-slekta. Han var knappe elleve år då faren døydde. Difor utnemnde det danske riksrådet ei formyndarregjering som vart sett saman av fire riksrådsmedlemmar under leiing av Niels Kaas. Formelt var Kristian IV konge i 60 år, i røynda berre i 52 år.

Kristian IV, da. Christian 4., född 12 april 1577, död 28 februari 1648, var kung av Danmark och Norge 1588–1648. Han var son till Fredrik II av Danmark och Sofia av Mecklenburg. Kungens valspråk löd "Regna firmat pietas", fromhet styrker rikena. Med nästan 60 år på tronen är han den längst regerande monarken i Danmarks historia.

Kristian valdes till tronföljare 1580 och var vid faderns död 1588 knappt elva år. Riksrådet tillsatte därför en förmyndarregering som bestod av fyra riksrådsmedlemmar. Han erhöll en ganska vårdad uppfostran, som dock led av dragkampen mellan det av modern gynnade tyska och det av adeln hävdade danska inflytandet. 1593 övertog Kristian regeringen i Slesvig-Holstein och 1596 i Danmark-Norge. Med iver ägnade sig Kristian åt regeringsbestyren; särskilt intresserade han sig för Norge, slottsbyggningar, stärkande av försvaret och utrikespolitiken.

Kristian IV ingick två äktenskap, första gången 1597 med Anna Katarina av Brandenburg och andra gången (morganatiskt) 1615 med Kirsten Munk.

Han avled 1648 på Rosenborgs slott och gravsattes i Roskilde domkyrka. Sonen Fredrik III efterträdde fadern på tronen.

Kristiania, Kristianopel, Christiania och Kristianstad är exempel på platser som har uppkallats efter Kristian IV.