Hämäläinen, Albert (1881 - 1949) [sv]

Albert Hämäläinen (20. helmikuuta 1881 Viitasaari – 8. lokakuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen kansatieteilijä ja etnografi.

Hämäläisen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Hämäläinen ja Katariina Kauppinen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1905. Hänen aineyhdistelmäänsä sisältyivät suomalais-ugrilainen kielentutkimus, venäjän kieli ja kirjallisuus sekä slaavilainen filologia. Hämäläinen kuului viimeiseen sukupolveen joka pääsi käymään suomalaisten itäisten heimokansojen, kuten mordvalaisten, marien ja udmurttien, keskuudessa vuosina 1906–1911, ennen kuin Neuvostoliitto sulki rajansa.

Väiteltyään filosofian tohtoriksi vuonna 1913 Hämäläinen opetti vuosina 1914–1924 suomea, venäjää ja englantia Hämeenlinnan lyseossa. Sitä ennen 1910–1912 hän oli toiminut Helsingin yliopiston venäläisen kirjaston amanuenssina ja senaatin ylimääräisenä kielenkääntäjänä 1914. Vuosina 1924–1931 hän oli Arkeologisen komission johtaja ja Seurasaaren museon johtaja. Vuodesta 1931 vuoteen 1949 Hämäläinen oli suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori Helsingin yliopistossa, tämän aineen dosenttina hän oli toiminut 1930–1931. Oppituolin virassaan Hämäläinen kritisoi kansatieteen tutkimuksen siihenastista esinepainottuneisuutta ja korosti tapatutkimusta.

Hämäläinen tutki muun muassa Keski-Suomen kansankulttuuria ja rakennuskantaa, Keski-Skandinavian metsäsuomalaisten kulttuuria sekä hylkeenpyyntiä vanhan kulttuuriperinteen säilyttäjänä. Vuonna 1931 hän kävi tutkimusmatkalla Värmlannissa.

Hämäläinen oli Helsingin kaupungin museolautakunnan puheenjohtaja sekä Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurivuorovaikutusta suunnitelleen komitean puheenjohtaja vuonna 1940. Hän toimi myös Kansantietouden tutkijain seuran esimiehenä ja Keskisuomalaisen Osakunnan inspehtorina. Osakunnan yhteydessä toimii Hämäläisen testamenttilahjoitukseen perustuva stipendirahasto, jonka tarkoitus on edistää Keski-Suomen kansanelämän tutkimusta.