Milles, Carl (1875 - 1955) [sv]

Carl Milles (oik. Wilhelm Carl Emil Andersson, 23. kesäkuuta 1875 Lagga, Ruotsi – 19. syyskuuta 1955 Lidingö, Ruotsi) oli ruotsalais-yhdysvaltalainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan erityisesti suurista suihkulähdeveistoksistaan.

Milles opiskeli ja työskenteli Pariisissa 1897–1904, missä hän tutustui myös tulevaan vaimoonsa Olga Granneriin. Hän voitti Sten Sturen kunniaksi järjestetyn veistoskilpailun Uppsalassa (1925). Varhaisissa töissään Milles sai vaikutteita ranskalaiselta romantikolta Auguste Rodinilta. Milles asui 1904–1906 Münchenissä, jossa hän sai vaikutteita erityisesti arkaaisesta kreikkalaisesta veistostaiteesta sekä keskiaikaisesta taiteesta Adolf von Hildebrandin vaikutuksen alaisena.

Millesin tunnetuimmat suihkulähdeveistokset yhdistelevät tilavaa suunnittelua, vesiefektejä ja mielikuvituksellisia taruhahmoja. Hänen ensimmäinen suihkulähteensä Europa (1926) sijaitsee Halmstadissa. Muita tärkeitä töitä ovat Orpheus Fountain Tukholmassa (1936) sekä Meeting of the Waters St. Louisissa Missourissa (1940).

Milles työskenteli vuodesta 1929 lähtien Yhdysvalloissa, jossa hänestä tuli Cranbrookin taideakatemian johtaja Bloomfield Hillsissa Michiganissa vuonna 1931. Hän otti Yhdysvaltojen kansalaisuuden 1945. Millesin töitä on koottu Cranbrookiin sekä Millesgårdeniin Lidingöhön, joka toimii museona. Hänen työnsä Fountain of the Muses tai Aganippe Mountain (1955) sijoitettiin Metropolitan Museum of Artiin vähän hänen kuolemansa jälkeen. Se siirrettiin Brookgreen Gardensiin Etelä-Carolinaan vuonna 1982.

Carl Millesin veistosten ja piirustusten näyttely järjestettiin Gallen-Kallelan museossa Espoossa vuonna 1990.

Carl Milles (Carl Emil Wilhelm Milles, født Andersson; 23. juni 1875, død 19. september 1955) var en svensk billedhugger.

Milles var først og fremst virksom i Europa, men i lengre perioder også i USA. Han er kjent for sine fontener og andre verk i monumentalformat.

Milles var sønn av løytnant Emil «Mille» Andersson og hans ektefelle Walborg Tisell. Moren døde i barselseng i 1875. Milles hadde da to søsken og fikk senere tre halvsøsken etter at faren giftet seg på nytt. To av Milles søsken arbeidet innen kunst: søsteren Ruth Milles (1873–1941) ble billedhugger og halvbroren Evert Milles (1885–1960) ble arkitekt.

I 1892 begynte Milles i snekkerlære og på kveldstid deltok han i undervisningen ved Tekniska skolan i Stockholm, hvor han ble elev på heltid fra 1895.

I 1897 fikk han et stipendium på 200 kroner av Svenska Slöjdföreningen og med disse pengene reiste han til Paris. Der ble han boende i flere år og forsørget seg blant annet som ornamentskjærer. I Paris studerte han anatomi på École des Beaux-Arts og mottok sterke inntrykk fra den franske billedhuggeren Auguste Rodin.

To år senere var han representert på Parissalongen for første gang. På verdensutstillingen i Paris i 1900 fikk han en sølvmedalje. I Paris byttet han etternavn, inspirert av farens kjælenavn Mille, som bedre passet det franske språket.

Carl Wilhelm Emil Milles, ursprungligen Andersson, född 23 juni 1875 i Lagga socken i nuvarande Knivsta kommun, död 19 september 1955 i Lidingö församling, var en svensk skulptör. Carl Milles var verksam främst i Europa, men under lång tid också i USA. Han är känd för sina fontäner och andra verk i monumentalformat.