Carl, prins av Sverige (1861 - 1951) [sv]

Carl (27. veebruar 1861 – 24. oktoober 1951) oli Rootsi kuningliku perekonna liige, Västergötlandi hertsog.

Tema vanemad olid Oscar II ja kuninganna Sofia.

1897. aastal abiellus ta Taani printsessi Ingeborgiga (1878–1958), nende lapsed olid:

• Margaretha (1899–1977)
• Märtha (Norra kuninganna, 1901–1954)
• Astrid (Belgia kuninganna, 1905–1935)
• prints Carl Bernadotte (endine Östergötlandi hertsog, 1911–2003)

Ta on saanud Eesti Punase Risti I klassi teenetemärgi.

Carl (Oscar Carl Wilhelm; 27. helmikuuta 1861 – 24. lokakuuta 1951), Ruotsin prinssi, oli Länsi-Göötanmaan herttua ja Ruotsin kuninkaan Oskar II:n ja kuningatar Sofian kolmas poika.

Prinssi Carl kävi ratsuväen sotilaskoulutuksen. Siksi häntä kutsuttiin Ruotsin ratsuväen värin mukaisesti ”Siniseksi prinssiksi”, ja hänet ylennettiin aina kenraalin arvoon asti. Vuosina 1898–1912 hän toimi Ruotsin ratsuväen tarkastajana. Vuonna 1882 hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian ensimmäiseksi kunniajäseneksi.

Vuonna 1905 tapahtuneen Ruotsi-Norjan personaaliunionin hajotessa prinssi Carlia pidettiin ehdokkaana Norjan tulevaksi kuninkaaksi. Ruotsin silloinen kuningas, prinssi Carlin isä Oskar II ei kuitenkaan suostunut siihen. Niinpä Norjan kuninkaaksi tuli Tanskan prinssi Carl Nimellä Haakon VII. Sittemmin prinssi Carlin tyttärestä Märthasta tuli Haakonin pojan Olavin puoliso ja Norjan kruununprinsessa.

Prinssi Carl toimi Ruotsin Punaisen Ristin puheenjohtajana vuosina 1906–1945, ja hän johti järjestön humanitaarisia toimia. Ensimmäisen maailmansodan aikaan prinssi Carl toimi aktiivisti itärintamalla sotaa käyvien osapuolien sotavankien auttamiseksi. Aluksi Ruotsin Punainen Risti oli järjestämässä pakettien ja kirjeiden lähettämistä vangiksi joutuneille sotavangeille. Tammikuussa 1915 Tukholmassa käytiin prinssi Carlin johdolla neuvotteluja Venäjän ja keskusvaltojen eli Saksan ja Itävalta-Unkarin edustajien välillä. Sen tuloksena sovittiin Haaparannan kautta tapahtuvasta invalidisoituneiden sotavankien vaihdosta. Vaihto pääsi käyntiin elokuussa 1915 ja jatkui tammikuuhun 1918. Tänä aikana vaihdettiin kaikkiaan 63 463 sotainvalidia. Carl vieraili puolisonsa kanssa Haaparannalla ja Torniossa maaliskuussa 1916.

Prinssi Carl avioitui 1897 serkkunsa Tanskan prinsessa Ingeborgin kanssa. Perhe asui Tukholmassa useissa paikoissa, viime vaiheessa aivan keskustassa Blasieholmenissa. Kesäpaikka heillä oli Norrköpingin seudulla.

Vuoden 1918 Suomen kuningaskunta-ajatusten yhteydessä touko-kesäkuussa 1918 silloiset ruotsalaiset prinssit, prinssi Carl itse, hänen veljenpoikansa prinssi Vilhelm ja Vilhelmin yhdeksänvuotias Lennart-poika, nostettiin keskusteluissa ja alustavissa tunnusteluissa mahdolliseksi ehdokkaaksi tulevana Suomen kuninkaana. Tällöin prinssi Carl oli todennut, ”ettei Vilhelm eikä hänen poikansa olleet sopivia eikä hän itse kiinnostunut Suomen kuninkuudesta”. Asia ei edennyt käytännön tasolla, ja ehdokkaat tulivat lopulta keisarillisesta Saksasta.

Prinssi Carlille myönnettiin Suomen vapaudenristin suurristi vuonna 1918.

Carl kärsi huonokuuloisuudesta. Hän kuoli lokakuussa 1951 kotonaan Tukholmassa. Hänet on haudattu Solnaan Kungliga begravningsplatsenille.

Prins Carl av Sverige, hertug av Västergötland (Oscar Carl Wilhelm) (født 27. februar 1861, død 24. oktober 1951) var prins av Sverige og Norge (til 1905), tredje sønn av kong Oscar II av Sverige og Norge og morfar til kong Harald V av Norge.

Han ble født som prins av Sverige og Norge, og fikk samtidig tittelen hertug av Västergötland. Hans foreldre var kong Oscar II og dronning Sofia, som var født prinsesse av Nassau.

27. august 1897 giftet han seg med sin kusines datter, prinsesse Ingeborg av Danmark. De fikk fire barn:

• Prinsesse Margaretha, senere prinsesse av Danmark (1899–1977)
• Prinsesse Märtha, senere kronprinsesse av Norge (1901–1954)
• Prinsesse Astrid, senere dronning av Belgia (1905–1935)
• Prins Carl, hertug av Östergötland, senere prins Bernadotte (en belgisk tittel) (1911–2003)

Familien bodde på Parkudden, Djurgården i Stockholm 1899-1908, og senere i Byströms villa på Djurgården til 1922, og deretter i en etasje på Hovslagargatan på Blasieholmen. Dessuten hadde prinsen fra cirka 1909 eiendomen Fridheim nær Bråviken utenfor Norrköping som sommerresidens. Hver sommer på Fridheim kom barnebarna fra Norge, Danmark og Belgia og lekte sammen under besteforeldrenes åsyn.

Prins Carl var yrkesmilitær innen kavaleriet (derav kom hans tillnavn "Blå prinsen") og steg i gradene til general. I årene 1898-1912 var han inspektør for kavaleriet. 10. mai 1882 ble han valgt som første æresmedlem av Kungliga Vetenskapsakademien. Han var i 1886, sammen med sine brødre Prins Oscar og Prins Eugen, med på å stifte Stockholms fältrittklubb. Han var Formann i svenska Röda korsets överstyrelse 1906-45 og leder for organisasjonens humanitære innsats.

Prins Carl var en av kandidatene til å bli konge av Norge etter unionsoppløsningen i 1905. Å velge en svensk prins ble sett på som en mindre radikal vei ut av unionen. Men kong Oscar II godtok aldri dette, og dermed ble det danske prins Carl som ble norsk konge under navnet Haakon VII. Uansett, nesten 25 år senere giftet prins Carls datter, prinsesse Märtha, seg med kong Haakons sønn, den senere kong Olav V av Norge. Norges nåværende konge, Harald V, er dermed prins Carls barnebarn.

Gjennom sin yngste datter, prinsesse Astrid, har prins Carl også etterkommere i Belgia og Luxembourg. To belgiske konger, Baudoin og Albert II, samt den nå avdøde storhertuginne Joséphine-Charlotte av Luxembourg er alle barnebarn av prins Carl.

I 1947 ble Carl tildelt Haakon VIIs Frihetskors «for fremragende fortjenester av Norges sak under krigen».

Prins Carl fikk tidlig dårlig hørsel. Han døde av akutt hjertesvikt i sitt hjem på Hovslagargatan klokken 00.05 den 24. oktober 1951 og begravdes på Kungliga begravningsplatsen.

Oscar Carl Wilhelm, född 27 februari 1861 på Arvfurstens palats i Stockholm, död 24 oktober 1951 i Stockholm, var prins av Sverige och Norge (från 1905 prins av Sverige) och hertig av Västergötland, son till kung Oscar II och drottning Sofia och bror till Gustaf V.