Bronsealder (1700 f. Kr [sv] - 500 f. Kr [sv])

The Bronze Age is a historic period, lasting from approximately 3300 BC to 1200 BC. It is characterized by the use of bronze, the use of writing in some areas, and other features of early urban civilization. The Bronze Age is the second principal period of the three-age system proposed in 1836 by Christian Jürgensen Thomsen for classifying and studying ancient societies and history. It is also considered the second phase of three, in the Metal Ages.

An ancient civilization is deemed to be part of the Bronze Age if it either produced bronze by smelting its own copper and alloying it with tin, arsenic, or other metals, or traded other items for bronze from producing areas elsewhere. Bronze is harder and more durable than other metals available at the time, allowing Bronze Age civilizations to gain a technological advantage.

While terrestrial iron is naturally abundant, the higher temperature required for smelting, 1,250 °C (2,280 °F), in addition to the greater difficulty of working with the metal, placed it out of reach of common use until the end of the second millennium BC. Tin's lower melting point of 231.93 °C (449.47 °F) and copper's relatively moderate melting point of 1,085 °C (1,985 °F) placed both these metals within the capabilities of Neolithic pottery kilns, which date back to 6,000 BC and were able to produce temperatures of at least 900 °C (1,650 °F). Copper and tin ores are rare since there were no tin bronzes in West Asia before trading in bronze began in the 3rd millennium BC. Worldwide, the Bronze Age generally followed the Neolithic period, with the Chalcolithic serving as a transition.

Bronze Age cultures were the first to develop writing. According to archaeological evidence, cultures in Mesopotamia, which used cuneiform script, and Egypt, which used hieroglyphs, developed the earliest practical writing systems.

The Bronze Age is said to have ended with the Late Bronze Age collapse, a time of widespread societal collapse during the 12th century BC, mostly between c. 1200 and 1150. This collapse affected a large area of the Eastern Mediterranean, including North Africa and Southeast Europe, as well as the Near East, in particular Egypt, eastern Libya, the Balkans, the Aegean, Anatolia, and the Caucasus. It was sudden, violent, and culturally disruptive for many Bronze Age civilizations, and it brought a sharp economic decline to regional powers, most notably ushering in the Greek Dark Ages.

Pronksiaeg on esiaja keskmine põhiaeg kiviaja ja rauaaja vahel.

Eri piirkondades dateeritakse pronksiaja kestus erinevalt. See algas, kui tähtsaima tööriistamaterjalina tuli kasutusele pronks. Ajastu lõpp paigutatakse aga perioodi, kus raud hakkas oma tähtsuselt pronksi ületama.

Pronksiajal jätkus maaviljeluse areng ja levimine, koos sellega muutus asustus paiksemaks ja rajati kindlustatud asulaid. Arenes kaubitsemine. Võeti kasutusele uusi tööriistu (putkkirves), relvi (mõõk) ja ehteid (sõlg).

Rohkenes matmine kääbaskalmistuisse, nooremal pronksiajal levis surnute põletamine.

Hilisel pronksiajal hakkas stepialadele sugenema rändkarjakasvatus. Arenenumates piirkondades oli juba tekkinud või tekkimas riik.

Pronssikausi oli esihistorian aikakausi, jolloin yleisin metalli aseiden ja työkalujen valmistuksessa oli pronssi. Pronssia alettiin valmistaa Lähi-idässä noin 3700 eaa., josta taito levisi Eurooppaan noin 3300 eaa. Suomen pronssikauden katsotaan alkaneen noin vuonna 1500 eaa. ja kestäneen n. vuoteen 500 eaa. Pronssikautta edelsi kalkoliittinen kausi ja sitä seurasi rautakausi.

Lähi-idän suuret sivilisaatiot faaraoiden Egypti ja varhainen Mesopotamia olivat pronssikautisia. Näiden sivilisaatioiden vaikutus säteili Kreetalle ja Kreikkaan, minne syntyi suuria kaupunkeja. Vaikutteet levisivät myös pohjoiseen. Pronssikauteen liittyi kasvava yhteiskunnallinen eriarvoistuminen. Pronssi ei ollut pronssikaudella koko kansan metalli, vaan melko harvinainen. Euroopassa kuparia saatiin vanhalla ajalla vain harvoista paikoista. Kiveä käytettiin työkalujen teossa yhä laajalti.

Pronssikausi liittyy käsitteenä myös Suomen esihistoriaan.

Bronsealderen er perioden i menneskeslekta si historie som var mellom steinalderen (somme plassar koparalderen) og jernalderen. Perioden har fått namnet sitt fordi bronse var det mest avanserte materialet dei hadde for tilverking av reiskapar, våpen og smykke på den tida. Bronse er ei legering som består av ca. 90 % kopar og 10 % tinn. Ho var svært kostbar, og dei bruka derfor framleis ei mengd med steinreiskapar heilt fram til romersk jernalder. Oppdelinga av oldtida i tre periodar; stein-, bronse- og jernalder, vart opphavleg formulert av den danske arkeologen Christian Jürgensen Thomsen.

Bronsealderen kom til forskjellige tider, avhengig av kva for plassar ein snakkar om. Dei eldste kjende bronsegjenstandane er frå Midtausten (Egypt og Mesopotamia) ca. 3500 fvt. Derfrå spreidde det seg til Hellas 3200 fvt., Aust-Europa 2500 fvt., Vest-Europa 2200 fvt., Kina 2000 fvt., og Skandinavia 1800 fvt.

På grunn av dei fåtalige funna trur vi at bronsen i førstninga stort sett vart bruka berre til smykke og andre pyntegjenstandar, særleg sidan tinn på den tida var så vanskeleg tilgjengeleg. Ei anna årsak til fåtalige funn kan òg vera at desse kostbarheitene rett og slett vart passa spesielt godt på. I tillegg til at råmaterialane var kostbare så kravde sjølve bronsestøypinga mykje kunnskap. Derfor var det nok berre dei mektigaste familiane som eigde smykke og våpen av bronse.

Bronsåldern är den tidsepok enligt Thomsens treperiodsystem för Gamla världens förhistoriska tid då bronset var råmaterialet för redskap och vapen. I andra delar av världen, inklusive större delen av Afrika söder om Sahara, har utvecklingen tagit andra vägar, och andra klassificeringssystem används.