Silja Irene Rantanen (s. 30. heinäkuuta 1955 Helsinki) on suomalainen taidemaalari.
Rantanen opiskeli 1974–1976 Helsingin teknillisessä korkeakoulussa arkkitehtiosastolla ja 1976–1980 Suomen Taideakatemian koulussa maalauslinjalla. Rantanen oli Taideteollisen korkeakoulun opettajana 1983–1986 ja professorina Kungliga Konsthögskolanissa 1994–1995. Rantanen toimi Kuvataideakatemian maalaustaiteen professorina vuosina 2009–2015.
Rantasen maalausten aiheet liittyvät tilan merkitykseen ja kokemiseen, joita hän tarkastelee abstraktin käsitteellisessä muodossa. Hän debytoi Helsingissä 1971 ja on osallistunut kotimaisiin yhteisnäyttelyihin vuodesta 1977 alkaen.lähde?
Rantasen maalausten voidaan katsoa edustavan postmodernismia, vaikka hänet luetaan yleensä myös merkittävien suomalaisten uusekspressionistien ryhmään yhdessä Marika Mäkelän ja Leena Luostarisen kanssa. Rantanen käsittelee tuotannossaan arkkitehtonisia muotoja ja tiloja. Maalausten muotokieli koostuu usein arkkitehtuurin peruselementeistä: viivoista, tasoista ja niiden yhdistelmistä. Rakenne-elementit luovat teoksiin tiloja ja voimakenttiä, jotka heijastavat erilaisia ajatuksia ja tunnetiloja. Rantasen teokset voivat käsitellä myös arkipäiväisten esineiden, kuten pullapitkon tai astiankuivaustelineen rakennetta.lähde?
Rantasen vanhemmat olivat diplomi-insinööri, kauppatieteen lisensiaatti Esko Rantanen ja tekstiilitaiteilija Kirsti Rantanen (o.s. Widing). Hänen puolisonsa oli taiteilija Carolus Enckell vuodesta 1991 kuolemaansa vuonna 2017 saakka.
Silja Rantanen väitteli kuvataiteen tohtoriksi marraskuussa 2014 opinnäytetyöllään, jonka otsikko on Ulos sulkeista: Nykytaiteen teosmuotojen tulkintaa.
[fi]
I arbeid...