Delaroche, Paul (1797 - 1856)

Hippolyte-Paul Delaroche (French pronunciation: [ipɔlit pɔl dəlaʁɔʃ]; 17 July 1797 – 4 November 1856) was a French painter who achieved his greater successes painting historical scenes. He became famous in Europe for his melodramatic depictions that often portrayed subjects from English and French history. The emotions emphasised in Delaroche's paintings appeal to Romanticism while the detail of his work along with the deglorified portrayal of historic figures follow the trends of Academicism and Neoclassicism. Delaroche aimed to depict his subjects and history with pragmatic realism. He did not consider popular ideals and norms in his creations, but rather painted all his subjects in the same light whether they were historical figures like Marie-Antoinette, figures of Christianity, or people of his time like Napoleon Bonaparte. Delaroche was a leading pupil of Antoine-Jean Gros and later mentored a number of notable artists such as Thomas Couture, Jean-Léon Gérôme, and Jean-François Millet.

Delaroche was born into a generation that saw the stylistic conflicts between Romanticism and Davidian Classicism. Davidian Classicism was widely accepted and enjoyed by society so as a developing artist at the time of the introduction of Romanticism in Paris, Delaroche found his place between the two movements. Subjects from Delaroche's medieval and sixteenth and seventeenth-century history paintings appealed to Romantics while the accuracy of information along with the highly finished surfaces of his paintings appealed to Academics and Neoclassicism. Delaroche's works completed in the early 1830s most reflected the position he took between the two movements and were admired by contemporary artists of the time—the Execution of Lady Jane Grey (1833; National Gallery, London) was the most acclaimed of Delaroche's paintings in its day. Later in the 1830s, Delaroche exhibited the first of his major religious works. His change of subject and "the painting’s austere manner" were ill-received by critics and after 1837, he stopped exhibiting his work altogether. At the time of his death in 1856, he was painting a series of four scenes from the Life of the Virgin. Only one work from this series was completed: the Virgin Contemplating the Crown of Thorns.

Paul Delaroche (17. juuli 1797 – 4. november 1856) oli prantsuse maalikunstnik.

Hippolyte (Paul) Delaroche (17. heinäkuuta 1797 Pariisi – 4. marraskuuta 1856 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat Ranskan ja Englannin historiaan liittyviä historiamaalauksia. Hän oli yksi oman aikansa arvostetuimmista ranskalaisista maalareista.

Delarochen perheellä oli vahva kytkös taidemaailmaan. Hänen isänsä oli taideasiantuntija, setänsä taidemuseon kuraattori ja veljensä taidemaalari. Hän oli lisäksi naimisissa taidemaalari Horace Vernet’n tyttären kanssa. Delaroche opiskeli maalaustaitoa Louis Étienne Watelet’n ja vuodesta 1818 Antoine-Jean Gros’n johdolla. Ensimmäisen näyttelynsä Pariisin salongissa hän piti vuonna 1822. Hänen varsinainen läpimurtonsa oli kaksi vuotta myöhemmin hänen esitellessään salongille teoksen Jean d’Arc vankilassa.

Delaroche sai sekä restauraation että heinäkuun monarkian aikana Ranskan valtiolta tilauksia julkisiin tiloihin sijoitettavista suurista Ranskan historiaa esittävistä maalauksista. Hän oli vuodesta 1832 École Nationale Supérieure des Beaux-Arts -taideoppilaitoksen professori. Samana vuonna hänet valittiin Ranskan instituutin jäseneksi vain 35-vuotiaana, nuorimpana henkilönä koko 1800-luvun aikana. Vuonna 1837 hän sai toteuttaa École des Beaux-Artsille valtavan taiteen historiaa esittävän seinämaalauksen, joka tunnetaan nimellä Hémicycle. Taidekoulun palkintojenjakosalia koristava maalaus käsittää yhteensä 74 historiallista hahmoa.

Delarochen maalaus Lady Jane Greyn teloitus sai vielä vuonna 1834 Pariisin salongissa hyvän vastaanoton, mutta hänen eräiden toisten töidensä jouduttua kolme vuotta myöhemmin kriitikkojen teilaamiksi hän ei enää antanut maalauksiaan esiteltäviksi Pariisin salonkiin. Delaroche erikoistui suuriin historiamaalauksiin, joiden aiheet olivat usein traagisia ja toteutus tarkka yksityiskohdissa. Hän maalasi myös muotokuvia ja muita aiheita.

Delarochen maalaukset olivat huolella valmisteltuja ja viimeisteltyjä. Hänen tyylinsä on sanottu edustaneen klassismin ja romantiikan välimaastoa. Delarochen realistiset historiamaalaukset tekivät hänestä yhden 1800-luvun puolivälin arvostetuimmista ranskalaisista akateemisen taiteen edustajista. Kaiverruksina ne levisivät myös tuhansiin koteihin ja tekivät hänestä suositun laajemmankin yleisön piirissä. Eläessään Delaroche oli arvostetumpi kuin samaan aikaan eläneet Eugène Delacroix tai Jean Auguste Dominique Ingres, joita kuitenkin pidetään nykyään häntä merkittävämpinä mestareina. Delarochen kuoltua hänen arvostuksensa alkoi laskea.

Delaroche valikoi historiamaalauksiinsa erilaisia aiheita, mutta vuonna 1828 valmistuneesta työstä Kuningatar Elisabetin kuolema alkaen hän erikoistui Englannin historiaan. Britanniassa eräs Delarochen suosituimmista töistä on vuonna 1830 valmistunut Kuningas Edvard V ja Yorkin herttua Towerin linnassa, joka esittää niin sanottuja Towerin prinssejä. Vaimonsa kuoltua vuonna 1845 Delaroche luopui historiamaalauksesta ja omistautui viimeisinä vuosinaan taiteessaan pääasiassa uskonnollisille aiheille. Hänen viimeisiin suuriin historiamaalauksiinsa kuuluu muun muassa Napoleon Fontainebleaussa 31. maaliskuuta 1814.

Paul (egentligen Hippolyte) Delaroche, född 17 juli 1797 i Paris, död 4 november 1856 i Paris, var en fransk målare.

Delaroche hade en förkärlek för historiska motiv med romantiskt eller sentimentalt innehåll. Han fick sin konstnärliga utbildning vid École des Beaux-Arts i Paris och hos Antoine Gros och Louis Étienne Watelet. Genom sitt mindre utmanande måleri fick han en större publikframgång än sina samtida Jean-Auguste-Dominique Ingres och Eugène Delacroix. Det stora internationella genombrottet blev den 1831 utställda Edvards barn (Louvren). Som hans främsta målning har framhållits den 1835 målade Hertigen av Guise mord (på Slottet i Chantilly). 1841 fullbordade han den stora så kallade hemicykeln i École des Beaux-Arts.

Delaroche kom med tiden att bli den erkände ledaren för det s.k. juste milieu-måleriet i Frankrike. Juste milieu (franska "den gyllene medelvägen") var en beteckning som i sin politiska betydelse hade populariserats av kung Ludvig Filip, som 1831 kungjorde sin önskan att undvika såväl ett övermått av folklig makt som kungligt maktmissbruk. Genren krävde detaljrikedom - lokalfärg i både litterär och konstnärlig mening - och detaljerna skulle återges med illusionistisk sanningsenlighet. Konstnärerna tvingades att ägna sig åt historiska studier för att undgå anakronismer.

Lady Jane Greys avrättning (se bild) var en av de mest berömda av dessa målningar, klart komponerad och målad med fulländad teknisk skicklighet. Belysningen är dramatisk, koncentrerad på hjältinnan i skimrande vit sidenklänning. Verkan kan jämföras med finalscenens i ett skådespel eller en opera, en tragedi som livfullt spelas av verkliga människor av kött och blod.

Motivet bör ha varit välkänt för den franska medelklasspubliken, ständigt uppmärksam på tänkbara paralleller mellan den engelska historien och deras egen. Ämnesvalet var av yttersta vikt för sådana målningar, dels för att de skulle fånga allmänhetens uppmärksamhet då de först ställdes ut, dels för att de senare skulle bli spridda och därigenom lönsamma i form av grafiska blad.