Den russisk-svenske krig (1788 - 1790)

The Russo-Swedish War of 1788–1790 was fought between Sweden and Russia from June 1788 to August 1790. The war was ended by the Treaty of Värälä on 14 August 1790 and took place concomitantly with both the Austro-Turkish War (1788–1791), Russo-Turkish War (1787–1792) and Theatre War. The war was, overall, mostly insignificant for the parties involved.

King Gustav III of Sweden initiated the war for domestic political reasons, hoping to gain support from the opposition. Despite forming an alliance with the Ottoman Empire, Sweden failed to secure support from Great Britain, the Dutch Republic, and Prussia. Sweden's initial plan to attack Saint Petersburg and instigate a coup to depose Empress Catherine II did not materialize. The war led to Denmark–Norway declaring war on Sweden, but peace was eventually signed on 9 July 1789 after diplomatic intervention by Great Britain and Prussia.

During the Russo-Swedish War of 1788–1790, Sweden attempted to prevent Russian ships from cutting off coastal sea routes by building fortifications at Hangö and on its surrounding islands. Both Swedish and Russian navies engaged in multiple indecisive battles throughout the conflict, such as the Battle of Öland and the First and Second Battle of Svensksund. The last-mentioned naval battle was the biggest success of the Swedes in this war, whereas the highest Russian success at sea was the Battle of Reval. The war on land was marked by numerous skirmishes and shifting front lines but ultimately remained a stalemate. King Gustav III of Sweden, realizing the difficulty of defeating Russia and facing mounting war expenses, sought peace. Empress Catherine II of Russia, distracted by other conflicts and concerns, also desired peace. Overall, the war did not provide any lasting solutions to their respective domestic issues.

Kustaa III:n sota oli Ruotsin ja Venäjän välinen sota kesäkuusta 1788 elokuuhun 1790. Sota syttyi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n aloitteesta ja päättyi Värälän rauhaan ilman selvää voittajaa tai ilman rajamuutoksia.

Vuonna 1772 säädyiltä vallan kaapannut Kustaa III halusi vahvistaa omaa asemaansa kuninkaana ja palauttaa Ruotsin mahtia sekä hattujen sodan jälkeisessä Turun rauhassa vuonna 1743 menetetyt alueet. Eino Jutikkalan mukaan Kustaa III:n haluun hyökätä Venäjälle vaikutti myös Suomessa esiintynyt itsenäisyysliike, joka haki tukea juuri Venäjältä.

Kustaa III oli jo pitkään valmistellut sotaa Venäjää vastaan. Hän harkitsi myös sotaa Tanskaa vastaan ja Norjan liittämistä Ruotsiin, mutta Britannian vastustus esti sen.

Tilanne kävi otolliseksi sodan aloittamiselle idässä, kun Venäjä joutui sotaan Turkin kanssa vuonna 1787. Kun Venäjä oli sodassa Mustallamerellä, Kustaa III arveli mahdolliseksi onnistua Pietarin valtaamisessa nopealla iskulla. Poliittisena tavoitteena Kustaa III:lla oli jopa Venäjän keisarinnan Katariina II:n syrjäyttäminen ja hänen poikansa Paavalin nostaminen valtaistuimelle.

Den russisk-svenske krigen 1788–1790, kjend som Gustav IIIs russiske krig i Sverige, Gustav IIIs krig i Finland og Katarina IIs svenske krig i Russland, vart utkjempa mellom Sverige og Russland frå juni 1788 til august 1790.

Gustav III:s ryska krig (även kallat svensk-ryska kriget 1788–90) utspelades 1788–1790 efter att Sveriges kung Gustav III anfallit Ryssland i hopp om att återta förlorade områden, samt att hindra vidare rysk inblandning i Sveriges inre angelägenheter. Kriget avslutades i augusti 1790 med Freden i Värälä utan gränsjusteringar. Under inledningen av kriget revolterade ett antal svenska officerare och bildade Anjalaförbundet, i slutet av kriget vann Gustav III Sveriges största marina seger någonsin, då han krossade den ryska skärgårdsflottan vid Slaget vid Svensksund den 9–10 juli 1790.

Sverige lyckades dock nå målet att få Ryssland att avstå rollen som garant för frihetstidens författning. Denna hade upphävts av Gustav III år 1772, och därefter hade frågan varit ett irritationsmoment i kontakten mellan de två länderna, eftersom den gjorde att Ryssland formellt hade rätt att vidta åtgärder för att återställa författningen.